Peruskorjauksia tehdään yleisesti sikaloille, jotka ovat 10-20 vuotta tai vanhempia. Tällöin korjaustarvetta ilmenee erityisesti sikaloiden tekniikassa, pinnoissa, kalusteissa, bioturvallisuudessa ja rehustamoissa. 

Peruskorjaukset 

Lattioiden kunto heikkenee ajan myötä. Paikkaustarpeet tulevat vastaan usein 10-15 -vuotiaissa sikaloissa. Karkeat pinnat voidaan uusia betonikorjauspinnoitteella, mikä lisää lattian käyttöikää merkittävästi. Betoni- ja valurautaritilät kestävät yleensä 15-25 vuotta, kun taas muovi- ja galvanoitujen rautaritilöiden ja kannattimien elinikä on noin 10-15 vuotta. Betoniseinät kestävät pidempään. Muovilankkuseinien käyttöikä on pitkä, arviolta 20-30 vuotta. 

Sikaloiden karsinoiden ja kalusteiden kuntoa seurataan ja tarvittaessa niitä kunnostetaan. Yli kymmenen vuotta kalusteissa on käytetty materiaalina muovia ja ruostumatonta terästä, mikä lisää niiden kestävyyttä huomattavasti. Galvanoidut rautakalusteet ruostuvat ajan myötä, mutta niiden vaihto tulee ajankohtaiseksi vasta 10-20 vuoden ikäisinä. 

Bioturvallisuuden parantamiseksi tiloille tarvitaan lastauslaitureita ja tautisulkuja. Näiden investointikustannukset ovat kohtuullisia ja lastauslaituri vaatii yksinkertaisimmillaan betonilaatan kahdella aidalla. Tautisulkuna usein käytetään penkejä erottamaan tautisulun alueet. 

Teknologiapäivitykset 

Sikaloissa ilmastoinnin päivitys- ja korjaustarve on 5-15 vuoden välein. Ilmastoinnin ohjaustekniikka vanhenee ja kuluu eikä se vastaa enää nykypäivän tarpeita. Ilmastointi korjataan ja päivitetään. Samalla tarkistetaan korvausilman riittävä sisäänpääsy.  

Lämmönohjauksen automatisointijärjestelmä asennetaan usein peruskorjauksen yhteydessä. Automatisoinnilla saadaan lämmönjaosta entistä paremmin sikojen tarpesiin sopiva. Sähkönkulutuksen kannalta on myös järkevää korvata loisteputkivalot tehokkailla LED-valaisimilla. 

Ruokintalaitteiden päivitykset 

Monella tilalla kehityskohteena on jauhatus, kuten viljojen seulapuhdistajan asennus ja optimaalinen jauhatuskarkeus uusilla myllyillä eri eläinryhmille ja raaka-aineille. Liemiruokkijan tärkeimmät kehityskohteet liittyvät yleensä kiertävien järjestelmien muuttamiseen jäännösvapaiksi. Jäännösvapailla ruokkijoilla voidaan ruokkia tarpeen mukaan usempia seoksia ja tämä parantaa eläinten syöntiä ja rehuhyötysuhdetta. Emakkotiloilla tarvitaan usein lisää komponenttipaikkoja tarkemman ruokinnan mahdollistamiseksi. Täyshyöty näistä investoinnista saadaan jäännösvapaalla ruokintajärjestelmällä. 

Emakoiden tuottavuuden nousun myötä yhä useammalle tilalle on asennettu porsaiden liemiruokkija parantamaan porsaiden kasvua imetyskaudella. Näin porsaat ovat tasakokoisempia vieroitusiässä. Porsaiden liemiruokkijan hankkiminen parantaa syöntiä myös vieroituksen jälkeen.

Emakoiden ja porsaiden ruokintaan kannattaa panostaa, sillä kohtuullisillakin muutoksilla saadaan parannettua emakon maidontuotantoa. Ruokkijan päivitys täysin jäännösvapaaseen ruokkijaan kannattaa. Täysin jäännösvapaa ruokkija parantaa syöntiä ja ruokinnan tarkkuutta. Tämä parantaa emakoiden maidontuotanto sekä porsaiden rehuhyötysuhdetta ja kasvua. 

Uusinvestoinnit 

Sikatiloilla tehtävät uusinvestoinnit ovat tällä hetkellä lähinnä eläinten hyvinvoinnin parantamiseen liittyviä investointeja. Suurin osa uusinvestoinneista tehdään emakkotiloilla, jotka ovat siirtymässä vapaaporsitukseen.

Myös tuottavuuden nousu on huomioitu siten, että porsaille on aina riittävästi välikasvatuspaikkoja. Tämä toteutetaan välikasvatuspaikkojen laajennuksilla. Ruokintalaitteiden päivitys täysin jäännösvapaaksi parantaa yleensä merkittävästi porsaiden lisäkasvua ja korvaa täysin tai osittain välikasvatuspaikkojen uudisrakentamistapeet. Paremmalla lisäkasvulla myös kokonaisrehunkulutus todennäköisesti laskee.