Onko naudanlihantuotanto Suomessa kestävää?

Nurmea tuotetaan alueilla, jotka ovat usein haasteellisia yksivuotisten kasvien viljelyyn. Haasteellisuus voi johtua joko maaperä- tai ilmasto-olosuhteista. Suomessa kesän kasvukausi on lyhyt, nopea ja riittävän sateinen. Nurmi soveltuu Suomen olosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Lyhyt kasvukausi ja alkusyksyn sateisuus itsessään aiheuttavat haasteita esimerkiksi ihmisravinnoksi kelpaavan viljan viljelyyn. Suomessa laidunalueina käytetään usein alueita, joissa on hyvin haasteellista koneellisesti korjata edes nurmisäilörehuja esimerkiksi kivisyyden tai pellon pinnan muotojen vuoksi.

Kiertotalous

Nauta syö karkearehua, pääosin nurmea. Nautojen ruokinnan tulisikin perustua mahdollisimman pitkälle pelkkään nurmeen. Nautojen ruokinnassa voidaan käyttää myös erilaisia elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja rehuviljaa. Rehuvilja ja elintarviketeollisuuden sivuvirrat eivät laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan sovellu sellaisenaan ihmisravinnoksi. Siksi niille pitää olla muu järkevä käyttötarkoitus. Tästä kokonaisuudesta nauta tuottaa maitoa ja lihaa. Nauta tuottaa lisäarvoa ravintoketjuun parantamalla ihmiselle alhaisen ravintoarvon tuotteita korkeamman ravintoarvon tuotteiksi.

Maidon ja lihan lisäksi, nauta tuottaa lantaa. Lannan ravinteet kierrätetään seuraavaan nurmisatoon. Lanta ylläpitää maan mikrobitoimintaa. Karjanlannasta saadaan ravinteita mm. typpeä, fosforia ja orgaanista ainetta. Karjanlanta on välttämätön maaperän kunnon ylläpitämisessä. Lannalla on siis maanparannusvaikutus. Karjanlannan ravinteet hyödyntämällä tehokkaasti, vähennetään tuotantoketjussa tarvittavien kivennäislannoitteiden osuutta. Typenoksiduuleja vapautuu kivennäislannoitteiden käytöstä, mutta myös karjanlannan varastoinnissa ja levityksessä. Typenoksiduulien vapautumiseen nurmentuotannossa vaikuttaa typpilannoituksen taso, maaperä ja typpilannoituksesta saatu satotason lisäys.

Sen lisäksi, että nurmi sitoo hiiltä, nurmenkin tuotannolla on kasvihuonekaasuja muodostava vaikutus. Nurmentuotantoon liittyvien kasvihuonekaasujen määrään vaikuttaa, minkälaisista tuotantoa tilalla harjoitetaan. Kasvihuonekaasuiksi laskettua hiilidioksidia muodostuu tilalla tuotantoon käytetystä energiasta esimerkiksi polttoaineista ja käytetystä sähköstä, teollisten ostorehujen, kivennäislannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden valmistus sekä kaikenlaiset kuljetukset, jotka liittyvät tuotantoon. Intensiivinen tuotanto vähentää kasvihuonekaasujen määrä vähenee, koska ne ilmaistaan tuotettua eläintuotteen yksikköä kohden (g/maitoa tai lihaa).

Naudasta hyödynnetään teurastuksen jälkeen koko ruho. Naudan elopainosta teuraspaino vaihtelee 50-58 % välillä. Teuraspainosta luiden osuus on noin 10-15 %. Noin 400 kilon teuraspainosta lihan osuus on keskimäärin 340-360 kg. Pötsin sisältö ja lanta käytetään lannoitteiden tai biokaasun tuotannossa. Veri päätyy elintarvike- ja lemmikkieläinten ruokien raaka-aineeksi. Luista ja sarveisaineista, kuten sorkista, muodostetaan arvokasta fosforipitoisia kierrätyslannoiteita. Rasvat ovat osana biopolttoaineita, kosmetiikkaa ja saippuaa. Nahat käytetään nahkateollisuuden raaka-aineina. Naudan sydämen läpät hyödynnetään lääketieteessä.

Naudat ja vesi

Nautoihin perustuvaa tuotantoa kyseenalaistetaan usein suuresta veden tarpeesta. Yhden naudanliha kilogramman tuottamiseen on esitetty tarvittavan jopa 15000 litraa vettä. Suomalaisen naudanlihakilogramman tuottamiseen tarvitaan 7000 litraa vettä. Näin laskettu veden kulutusmäärä sisältää kolme eri kategoriaa vettä. Eläintuotantoon kuuluva vesimäärä lasketaan sinisen, vihreän ja harmaan veden osuuksina. Sininen vesi on eläimen tuotantoon tarvitsema juomavesi. Vihreä vesi on rehujen tuotantoon ja rehuihin sitoutunut vesimäärä. Harmaa vesi on tuotannossa käytetty esimerkiksi tuotantotilojen puhdistukseen käytettävä vesi.

Nurmen sitoutunut vesi on vettä, joka sataa ja joka tapauksessa sitoutuu kasvavaan nurmikasvustoon. Vihreän veden osuus naudanlihantuotannossa on 95 %. Suurin osa naudanlihantuotantoon kuluvasta vedestä on Suomessa sitoutunut nurmikasvustoon. Harmaan veden osuus, joka on ns. erilaisiin pesuihin liittyvää vettä, voidaan tuotannossa laskea käytettävän enintään noin 2 %. Sinisen veden osuus eli eläinten juomaveden osuus on noin 3 % koko tuotannosta. Naudanlihantuotantoon tarvittava suoran veden kulutuksen osuus (sininen ja harmaa vesi yhteensä) on 350-500 litraa/kg tuotettua naudanlihaa. Suomen olosuhteisiin, jossa nurmia ei tarvitse kastella ja vettä on riittävästi, nautoihin perustuva tuotanto soveltuu erittäin hyvin.

Maiju Pesonen
Atria Nauta

Carbo hiilineutraali nautaketju -hankekokonaisuuden tavoite on nurmeen perustuvan elintarviketuotannon kasvihuonekaasujen vähentäminen ja pysyvien hiilinielujen kehittäminen. Hankkeen päätavoite on muodostaa hiilineutraali nautaketju. Atria Tuottajien Carbo hiilineutraali nautaketju on rinnakkaishanke Valion Carbo Hiilineutraali maitoketju -hankkeelle. Lue lisää hankkeen sivulta.

Tutustu artikkelisarjan muihin osiin