Viikko 37
Maanantai 9.9.
Seinäkalenteriin kertyneiden merkintöjen määrä kertoo, että tällä viikolla on luvassa hulinaa! Tiedossa on ohjelmaa viikon jokaiselle arkipäivälle. Heti viikon alkuun saatiinkin navetalla viiden päivän mittaiselle tutustumisjaksolle saapuva agrologiopiskelija Savonialta. Hänen kanssaan aloitettiin maanantaiaamu navetalla kello kahdeksalta. Ensimmäisenä tutustuimme pikaisesti navetan tavallisiin aamutöihin. Aamutöiden jälkeen suuntasimme kiireellä koko porukka kansanedustajatapaamiseen Joensuuhun, jossa ohjelmaan kuului vierailu Pyhäselän pakkaamolla. Tilavierailun jälkeen siirryttiin kahvittelemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista paikalle saapuneiden kansanedustajien, maaseutunuorten ja kummitilallisten kesken. Juttua riittikin ja hyvää keskustelua käyntiin mm. omistajan vaihdoksista tiloilla, valkoposkihanhista ja työvoiman riittävyydestä maatalousalalla tulevaisuudessa. Tapaamisen jälkeen Ville jäi Ilomantsiin kokoukseen. Illalla teimme navettahommat kotiin palattua.
Tiistai 10.9.
Aamuyöllä lypsyrobotti soitti, kun kaksi viikkoa sitten poikinut Unga niminen ensikko oli laittanut navetalla robotin letkut solmuun. Ei auttanut, kun käydä suoristamassa letkut ja laittaa lypsyrobotti uudelleen töihin. Yöllinen herätys ei tuntunut mukavalta, kun aamulla herätyskello soitti todella varhain (ainakin meidän mielestämme), kun pihaan kurvasi aamu viideltä uusi lomittaja kolmen päivän perehdytykseen. Tällä hetkellä tilalla on vain yks vakituinen lomittaja, joten uusia kokelaita on nyt etsittävä lomituksen toimivuuden turvaamiseksi. Vaikka oikeasti toivoisimme, että voisimme vaan kopioida meidän pitkäaikaisen lomittajamme. Hän kun on aivan paras! Aamunavetta meni siis tänäänkin tutustuttaessa navetan työtehtäviin ja toimintatapoihin. Perehdytyksen ja pikaisen aamupalan jälkeen lomittajakokelas vaihtui lennosta harjoittelijaan. Hänen kanssaan kävimme ensin merkkaamassa lehmät, sillä päiväksi oli luvassa Helmi-käynti. Lehmien tiineys- ja hedelmällisyystarkastuksia olikin kertynyt vinopino. Mutta oikein hyvin olivat lehmät tiinehtyneet! Harkkarin kanssa siirtelimme vielä hänen päivän päätteeksi hiehoja. Sen jälkeen minä tein lomittajakokelaan kanssa iltanavetan ja Ville tutki kaivurissa olevaa vikaa.
Keskiviikko 11.9.
Lypsyrobotti herätti jälleen aamuyöllä saman ongelman takia kuin edellisyönä. Eli hieho oli saanut potkittua letkut solmuun, jonka jälkeen oli tullut useita epäonnistuneita lypsyjä. Kävin yöllä selvittämässä tilanteen. Ville taas heräsi aamulla lomittajan kanssa navetalle, jotta minä sain nukkua vähän pidempään. Kovin pitkään ei kuitenkaan nukuttu, sillä harjoittelija saapui aamupäivän aikana. Päivän tavoitteenamme oli tehdä haastattelu, jonka pohjalta hän kokoaisi kouluun raportin tutustumisjaksostaan. Useampi tunti siinä vierähtikin, kun kävimme läpi kysymyksiä ja puhuimme tilasta ja maataloudesta ylipäätään. Kun tiedot raporttiin oli kerätty, aloimme kokoamaan harjoittelijan kanssa listoja valmiiksi torstain jalostus- ja rakenne arvostelu päivää varten. Tutkailimme edellistä jalostussuunnitelmaa, eläinten tämänhetkisiä tuotosvaiheita, ajatuksia niiden ominaisuuksista ja kokosimme tarvittavia lehmäkohtaisia lypsyyn liittyviä tunnuslukuja lypsyrobotin ohjelmasta. Tämän jälkeen minä jatkoin loppuillan lomittajan perehdytystä navetalla ja Ville jatkoi kaivurin korjaamista.
Torstai 12.9.
Lomittajan viimeinen perehdytys päivä navetalla. Ville lähti navetan jälkeen Ilomantsiin kokoukseen. Minulla oli nopea aamupala välissä ja sen jälkeen harjoittelijan kanssa otimme vastaan tilan jalostussuunnittelijan ja suuntasimme suorinta tietä navetalle. Lehmien jalostaminen on aina kiinnostanut minua, joten navetalla vierähti yhtäkkiä tunti, jos toinenkin. Jasu-käynnin tarkoituksena on tehdä lehmille rakennearvostelut, miettiä jalostuksen tavoitteita, seurata jalostuksen etenemistä ja tutkia lehmäkohtaisesti niiden ominaisuuksia. Tämän kaiken tiedon pohjalta tehdään sitten jalostussuunitelma, jonka avulla kehitetään karjaa. Päivän parhaat pisteet rakennearvostelusta sai ayrshire-ensikko Liepalan Unelma, jonka vahvuutena oli hyvät jalat ja hieno utarerakenne. Päivän jälkeen lomittaja saapui vielä viimeiseen vuoroon navetalle ja aloittelimme iltatyöt yhdessä. Pidimme lomittajan kanssa lyhyen keskustelun kolmen päivän perehdytyksestä. Kävimme läpi mikä meni hyvin ja mitä voisi vielä kehittää seuraavia lomituksia ajatellen. Erityisesti tässä tapauksessa toivoimme lisää rohkeutta ja tomeruutta tarttua työhön. Tämän jälkeen minä suuntasin illaksi Ilomantsin kylälle syksyn ensimmäiseen sählyvuoroon.
Perjantai 13.9.
Agrologiopiskelijan viimeinen tutustumispäivä ja teimme hänen kanssaan sekä aamu-, että iltatyöt navetalla. Vaikka tällainen tutustumis- ja harkkatilana toimiminen on todella tärkeää alan tulevaisuuden tekijöiden saamisen kannalta, vie se paljon aikaa pois omasta työajasta. On nostettava hattua tiloille, jotka tekevät sitä enemmänkin. Tässä viikossa oli yksi erityisen hyvä puoli: kun navetalla oli harjoittelijoita niin sekä aamu-, että iltanavetat saatiin tehtyä hyvissä ajoin ja illalla jäi vähän aikaa hengähtääkin ennen nukkumaan menoa. Normaalisti kun ollaan kahdestaan tilan hommissa niin iltanavetallekin meneminen saattaa venyä todella myöhäiseksi.
Lauantai 14.9.
Lauantai päivä kului varsin rauhallisesti. Alkuviikko oli sellaista hulinaa, että oli hyvä vähän rauhoittua. Tehtiin aamu- ja iltanavetat. Niissä ei tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Vain edelleen jatkuva hiostava helle ihmetytti edelleen. Minä ja lehmät olisimme jo ihan valmiita syksyn viileyteen! Navettojen välissä minulla oli siivouspäivä ja Ville oli kaivurihommissa pellolla. Vettä alkoi satamaan illalla pitkän tauon jälkeen! Villen kanssa pohdimme, ettemme edes muista koska on viimeksi satanut.
Sunnuntai 15.9.
Aamunavetalla ei mitään ihmeellistä muuten, mutta lehmillä oli käynnissä jonkin sortin sunnuntaiset ”kiimabileet”. Ville toi lehmäpuolelta lukkoparteen kolme lehmää minulle siemennettäväksi. Aamulla oli ekstrana myös yleistä paikkojen siivoilua ja järjestelyä maanantaita varten, kun vakkari lomittaja oli tulossa navetalle. Minun mielestäni on tärkeää, että lomittajan ei tarvitse kuluttaa työaikaansa meidän jälkien siivoamiseen, vaan hänellä on kaikki mahdollisuus käyttää tehokasta työaikaa perushommiin ja mahdollisiin erikoistilanteisiin. Ville lähti aamutöiden jälkeen siirtämään kaivuria edelliseltä työmaalta seuraavalle peltotyömaalle, ja minä tein rästissä olevia tietokonehommia. Viikon viimeisimpinä töinä oli iltanavetta, jonka ohessa kirjoitettiin lomittajalle ohjeistusta/navetan tilannekartoitusta aamuksi ja Ville kantoi vielä uutta turvetta navetalle. Siinäpä se viikko sitten vierähtikin.