J. Kankaan tila
Paikkakunta: Lapua
Tuotantosuunta: Broilerienkasvatus
Tilalla asuu: Isäntä Juha Kangas ja emäntä Tiia Ylinen sekä 4- ja 7-vuotiaat lapset. Lisäksi perheeseen kuuluu kolme isompaa lasta.
Muuta: Tila on perustettu vuonna 1900, broilereita on kasvatettu vuodesta 2016 lähtien. Aiemmin tilalla toimi broilerimunittamo.
Broileritilan arkea helmikuussa
Helmikuinen talviviikko tuo J. Kankaan perhetilalle uuden untuvikkoerän, kiristyvät pakkaset ja tavallisen perhearjen. Broileritilan työ on jatkuvaa, mutta sen ytimessä on enemmän kuin tuotanto: sukupolvien yhteistyö, vastuun siirtäminen eteenpäin ja kotimaisen ruoan tekeminen yhdessä.
Maanantai – Valmistelut untuvikkojen saapumista varten
Viikko alkaa samalla teemalla kuin edellinen päättyi: J. Kankaan perhetilalla valmistaudutaan uuden untuvikkoerän saapumiseen. Aamusta on muutama pakkasaste, mutta kanalassa tunnelma alkaa olla lämmin. Isäntä on liikkeellä jo varhain ja aloittaa kanaloiden tai osastojen lämmityksen hyvissä ajoin, jotta olosuhteet saadaan oikeiksi ennen seuraavaa päivää.
Lapset lähtevät kouluun ja päiväkotiin. Iltapäivällä syödään nopeasti ennen kuin lapset viedään mummilaan hoitoon. Kanalassa valmistelutyö jatkuvat isännällä ja emännällä. Lämpö on noussut jo melkein 30 asteeseen. Edellisenä päivänä turvepehku on viimeistelty lapiolla ja haravalla sekä rehusangot ja talouspää pesty ja desinfioitu. Nyt on vuorossa untuvikkopaperin levitys sekä rehun kantaminen paperille. Linnut syövät A-Rehun TR:n lisäksi oman tilan vehnää toisesta kasvatusviikosta lähtien.
Tällä kertaa valmistelut sujuvat muuten hyvin, mutta B-osaston ruokkija vaatii vähän huomiota ennen kuin se herää kunnolla töihinsä. Pienellä säätämisellä asia kuitenkin ratkeaa. Lämpötila nousee helposti tavoiteltuun +34,5 asteeseen, sillä ulkona ei ole kovin kylmää.
Illalla tehdään vielä eväsleivät seuraavaksi päiväksi kanalan työporukalle, joka tulee vastaanottamaan untuvikkoja.
Tiistai – Untuvikkojen vastaanotto
Aamu on hieman kylmempi, mittari näyttää seitsemää pakkasastetta. Isäntä lähtee kanalaan ensimmäisenä hoitamaan vielä viimeisiä valmisteluja. Vesilinjojen vedet vaihdetaan valuttamalla vesilinjat, jotta untuvikoille on heti alusta asti tarjolla raikasta vettä.
Työporukalle katsotaan valmiiksi kanalan omat vaatteet ja kumpparit hygieniasyistä – omat alusvaatteet saa pitää. Aamukahvit juodaan tuttujen miesten kesken ennen kuin Koivulahden untuvikkoauto kaartaa pihaan ennakoidun aikataulun mukaisesti. Työtahti on ripeä. Untuvikot kaadetaan koreistaan kanalan pehkulle mahdollisimman nopeasti, jotta ne pääsevät jaloittelemaan sekä syömään ja juomaan. Kaikki sujuu hyvin. Aamupäiväkahvien jälkeen kierretään vielä kanalat ja tarkistetaan olosuhteet.
Päivällisellä laskiaistiistain kunniaksi lihakeitto ja laskiaispullat. Illalla tehdään vielä kierros kanalassa, ja kaikki näyttää normaalilta; untuvikot ovat lähteneet hyvin matkaan.
Keskiviikko – Huoltotöitä ja yhteistyötä
Pikkupakkanen jatkuu, mutta aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Aamu alkaa kanalakierroksella, jonka jälkeen isäntä siirtyy hakkurin huoltotöihin. Terät vaihdetaan ja kalusto laitetaan kuntoon seuraavan päivän haketusurakkaa varten. Maatilan töiden ohella tehdään jonkin verran myös koneurakointia, pääosin puuhakkurilla muille maatiloille ja erityisesti broileritiloille. Vastaavasti naapurin kanatilojen miehet ovat meillä apuna kurottajahommissa. Yhteistyö toimii!
Illalla emäntä vie tytön ratsastustunnille. Hevosharrastus on molemmille mieluisa ja tärkeä osa arkea.
Päivä päättyy vielä yhteen kanalakierrokseen. Untuvikot ovat levittäytyneet tasaisesti ympäri hallia, vaikka ovatkin vielä hyvin pieniä. Tämän erän kasvatusaika on 37 päivää.
Torstai – Kireää pakkasta ja perhearkea
Viikon kylmin päivä: pakkasta on -20 astetta. Haketus siirtyykin seuraavaan päivään. Kanalassa tehdään normaali aamukierros ja varmistetaan, että kaikki toimii pakkasesta huolimatta. Emännällä on vapaata päivätöistä, joten perheen pienin jää kotomieheksi isomman lähtiessä kouluun.
Konepuolella vapautuu aikaa hakepuukasojen edustojen lanaamiseen. Iltapäivällä on vuorossa auton katsastus; luvassa pientä remonttia.
Illalla koko perhe käy yhdessä kanalassa ihastelemassa untuvikkoja. Hauskinta lasten mielestä on nostella tipuja eläinvaa’an päälle keinumaan. Pieniä lintuja on myös mukava ottaa syliin. Meillä on tapana ottaa lapset mukaan maatilan töihin aina silloin, kun ne ovat lapsille sopivia. Maatilan työt opettavat eläinten kanssa toimimista, mikä tukee vastuullisuuden kehittymistä ja toisten huomioon ottamista. Lisäksi luonnon kasvuvaiheiden havainnointi antaa kaikenikäisille paljon. Kotimainen ruoka ja perheyritys ovat meille kunnia-asioita.
Perjantai – Arjen askareita ja huoltoa
Pakkasta on edelleen -18 astetta, mutta iltapäivällä aurinko lämmittää jo mukavasti. Kanalassa tehdään pikainen kierros, ja haketus saadaan viimein hoidettua. Emännällä on asiointireissu A-Kaupalle Koskenkorvalle, josta mukaan tarttuu muun muassa uusia työvaatteita ja desinfiointiaineita. Konehallissa huolletaan ja korjataan koneita. Ilta päättyy normaaliin kanalakierrokseen.
Lauantai – Sukupolvien tuki arjessa
Lämpötila nousee jo lähelle nollaa. Lapset viedään aamusta mummilaan molempien vanhempien kiirehtiessä päivän askareisiin. Asumme itse vain muutaman sadan metrin päässä maatilasta, jossa isännän vanhemmat ja sisko asuvat. Etäisyys on lyhyt, mutta merkitys paljon suurempi. Harvoin kuluu viikkoa, etteikö isovanhempien apua ja aikaa tarvittaisi. Usein saamme hakea lapset mummin ruokkimina kotiin. Tässä ollaan perhetilan ytimen äärellä: sukupolvet auttavat toisiaan, oppivat toisiltaan ja siirtävät arvokkainta pääomaa eteenpäin.
Sunnuntai – Rauhallinen pyhäpäivä tilalla
Pikku pakkanen, mutta lähestyvän kevään huomaa jo aamupäivän valosta ja auringosta. Ulkoilukelit ovat parhaimmillaan. Koulujen hiihtoloma on alkamassa, mutta tilalla ei varsinaisesti lomailla. Eläinten ehdoilla eletään, ja vapaat pidetään silloin kun niiden aikataulu sen sallii. Pyrimme silti järjestämään lapsille jotain erityistä, kuten pulkkamäkeä ja tavallista parempia herkkuja ruokapöytään. Lauri-poika lähti pyhäpäivän ratoksi jyrsimään uutta pellonpohjaa. Ruokaa tarvitaan tulevaisuudessakin. Päivä on muuten normaali sunnuntai tilalla, kanan hoitoineen ja rauhallisempine askareineen.
Kuvat:
Tuukka Kiviranta
ASIANTUNTIJAN SILMIN:
J. Kankaan Tilalla lähes 30 vuoden kokemus broilerintuotannosta
J. Kankaan Tila on kulkenut pitkän matkan broilerialalla – kokemusta on kertynyt jo lähes kolmen vuosikymmenen ajalta. Nykyiset tilalliset, Juha Kangas ja Tiia Ylinen, ovat luotsanneet tilaa eteenpäin jo kymmenen vuoden ajan, mutta broilerituotannon juuret ulottuvat tilalla tätäkin kauemmas.
Juhan isä, Tapani Kangas, aloitti broilerimunittajana vuonna 1999. Hän hoiti tilaa vuoteen 2009 saakka, jolloin isännyys siirtyi nykyiselle nuorelle parille.
Munantuotannon parissa ehti kertyä vankka kokemus, mutta lintuaineksen kehittymisen myötä Atrian broileriketjussa alkoi muodostua ylimääräisiä munia.
Vuonna 2016 Atrialta tarjoutui mahdollisuus vaihtaa tuotantosuuntaa. Koska munittamo olisi joka tapauksessa vaatinut lähivuosina mittavan remontin, broilerikasvatukseen siirtyminen tuntui luontevalta ja järkevältä vaihtoehdolta.
Pitkä kokemus emotuotannosta on antanut tilalle vahvan “lintusilmän”, josta on ollut merkittävää hyötyä myös kasvatuksessa. Kun molemmat tuotantosuunnat ovat tuttuja, koko ketjun toiminta hahmottuu poikkeuksellisen selkeästi.
Myös työn rytmi muuttui uuden tuotantosuunnan myötä ratkaisevasti. Munantuotannon “maratonista” siirryttiin broilerikasvatuksen vauhdikkaampaan sykliin, jossa startteja tulee vuoden aikana yhden sijasta seitsemän.
J. Kankaan Tilalla tulevaisuus näyttää valoisalta – osaamista, näkemystä ja kokemusta riittää, ja tuotantosuunnan muutos on entisestään vahvistanut tilan asemaa suomalaisessa broileriketjussa.
Kirjoittaja:
Juha-Petri Jussila
Atria Siiven broileriketjun kehittämisestä vastaava asiantuntija