Välikasvatusvaiheen hännänpurentaan pureuduttiin nelivuotisessa EHJÄ-hankkeessa. Loppuraportti viimeisteltiin ennen joulua. Siinä todetaan, että hännänpurentaan pitää puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Hännänpurenta mielletään perinteisesti lihasikalavaiheen ongelmaksi. Ovathan sekä vauriot, niiden seuraukset että talousvaikutukset suurempia eläinten kasvaessa kokoa.
– Tosiasia kuitenkin on, että purenta usein alkaa jo vieroitusta seuraavina viikkoina. Lisäksi toiminnalla on tapana levitä tarttuvan taudin lailla. Häntiin kerran tarttunut porukka aloittaa helposti uudestaan, muistuttaa tutkija ja eläinlääkäri Camilla Munsterhjelm.
Nämä tiedot ja ajatukset olivat lähtökohtana, kun EHJÄ-hanketta lähdettiin toteuttamaan Helsingin Yliopiston ja Luken yhteistyönä. Tietoja kerättiin kolmen suuren teurastamon tiloilta, sisältäen kymmenen välikasvatusikäisiä porsaita kasvattavaa tilaa sekä viisi lihasikalaa.
Paukut välikasvatusvaiheeseen, koska siellä tapahtuu!
Hankkeessa kerätty tieto vahvisti ennakkonäkemyksiä: hännänpurentaa tulisi ehkäistä alkutekijöissään, eli vieroitusosastossa.
– Häntäterveys heikkeni hanketiloilla läpi välikasvatuksen. Mitä huonommassa kunnossa häntä lihasikalaan tullessa oli, sitä suurempi oli riski sille, että se joutui vakavasti purruksi teurastukseen mennessä, toteaa Munsterhjelm.
”Häntäterveyden muutoksia seurattiin tarkasti viidellä tilalla.”
Häntäterveyden muutoksia seurattiin niin kutsutussa pitkäaikaisseurannassa tarkasti viidellä tilalla. Näillä tiloilla tutkija kävi kaksitoista kertaa kahden kuukauden aikana keräten noin sata osastotason havaintoa per tila. Neljällä tilalla viidestä häntävauriot lisääntyivät iän mukana, mutta hyvin eri käyrillä. Yhdellä tilalla ongelmakohta oli ensimmäisellä kasvatusviikolla viitaten siihen, että asiat eivät porsaiden tullessa olleet kunnossa. Toisella tilalla käyrä jyrkkeni loppua kohti, jolloin taustalla todennäköisesti oli porsaiden kasvaessa voimistuva stressitekijä kuten ahtaus.
Pitkäaikaisseuranta mahdollisti myös ajankohdan vaikutuksen tutkimisen. Kahdella tilalla havaittiin kaikenikäisissä eläimissä vaurioiden määrässä piikki tiettynä aikana. Toisella tilalla ilmiön taustalla näytti olevan virikeheinän toimituskatko.
Ovatko perusasiat kunnossa?
Hankkeessa kerättiin paljon tietoa häntävaurioille altistavien tekijöiden löytämiseksi. Pitkäaikaisseurannassa vaurioiden määrään voitiin tilakohtaisesti liittää karsinahygienia, tonkimismateriaalin saatavuus, rääpäleiden määrä sekä eläinten koon vaihtelu ryhmän sisällä. Osastojen lämpötilaseurannassa voitiin yhdistää kasvatuksen alkuvaiheen hetkellinen kylmyys muutamaan hännänpurentapurkaukseen.
– Ruokintalaitteistojen keräämä valtava datamäärä jäi valitettavasti hyödyntämättä, koska se ei kuvannut eläinten syömää määrää. Merkittäviä yhteyksiä saattoi tässä jäädä pimentoon, sillä haastatteluissa tilat arvioivat ruokinnan muutokset tärkeäksi riskiksi, Munsterhjelm pohtii.
Kymmenen tilan aineistoa ei missään vaiheessa analysoitu tilakohtaisesti, vaan kaikkia yhteensä 81 osastoa verrattiin toisiinsa.
– Olosuhteet ja virikkeellistäminen nousivat tärkeiksi hännänpurentaa estäviksi tekijöiksi. Suurempi tila per eläin, makuualueen korkea lämpötila ja riittävyys koko ryhmälle samanaikaisesti ehkäisivät häntävaurioita. Kaksi erilaista muokattavaa virikemateriaalia toimi yhtä paremmin.
Varsinkin viimeisellä kasvatuskolmanneksella havaittiin viitteitä siitä, että kaukaloilla esiintyi ahtautta, vaikka mitoitus oli asianmukainen (21 ± 4,2 cm per eläin).
Onko käsityksemme perusasioista kunnossa?
Munsterhjelm nostaa hankkeiden oppien pohjalta esiin kysymyksen siitä, tarjoammeko porsaille tarpeeksi hyvät oltavat?
– Häntäterveyden heikkeneminen läpi välikasvatusvaiheen kymmenen tilan otoksessa viittaa siihen, että asiat eivät ole kunnossa. Voi olla, että suositukset eivät ole aivan riittävällä tasolla, ja porsaat ovat stressaantuneita. Toisaalta tiloilla nähtiin myös ongelmia, tavallisimmin karsinoiden likaisuutta. Perusasioiden pitäminen kunnossa voisi ehkä laskea stressitasoja riittävästi häntien suojelemiseksi.
Tiloilla kehitystarpeet tuovat esille taloudelliset realiteetit: Lisäeurot ilmaistiin tiloilla ylivoimaisesti tärkeimmäksi kannustimeksi hännänpurennan ehkäisemisessä, vaikka motivaatiota löytyi myös eläinten hyvinvoinnin ja alan imagon takia.
– Häntätukia tai ei, purennan hinta ei ole aivan olematon. Talousmallinnus hinnoitteli välikasvattamossa purrun hännän jopa 32 euroon, kun mukana olivat vaikutukset teurasikään asti. ■
Teksti: Camilla Munsterhjelm, Eläinlääkäri, tutkija, Helsingin Yliopisto editointi: Laura Kaski KUVAT: Tuukka Kiviranta, Atrian arkisto
Huom! EHJÄ-hankkeessa testattiin myös automaattista häntäterveyden ja painon arviointia, joka perustui kuljetusautossa tapahtuvaan videokuvaukseen. Menetelmällä on potentiaalia, mutta kaupallinen käyttö vaatii vielä kehittelyä.