”Pientä pelivaraa”

Koska jokainen kanaerä on erilainen, myös toimintatavat vaihtuvat tilanteen mukaan. Kilpailukykyinen tuotanto edellyttää lintujen painon ja rehunkulutuksen päivittäistä seurantaa sekä onnistunutta hävikin torjuntaa. 

Mäkikanat Ky:n kahdessa kasvattamossa Seinäjoella on yhteensä noin 75 000 kanaa. Tilan yhdeksäs isäntä Matti Kortesmäki asuu perheineen päärakennuksessa ja jatkaa vanhempiensa jo vuonna 1986 aloittamaa työtä broileriyrittäjänä. Pienestä asti tehdyt kanala- ja peltotyöt sekä 15 vuoden kokemus kasvattamojen sähkö- ja automaatioasentajana ovat kerryttäneet hiljaista tietoa ja kehittäneet ”kanasilmää”. Tilalla kasvatettavat parvet ovatkin lähes poikkeuksetta tasaisia ja tavoitteiden mukaisia. 

– Hyvät tuotantotulokset ovat kivijalka. Tähän hetkeen selvä etu on sopivan kokoinen tila, jossa kanojen hoito on omissa käsissäni. Omien viljelysten ansiosta myös ostoviljan tarve on pieni, Matti kertoo. 

Vaikka ohjeet ovat koko Atria Siipi -ketjulle yhtenevät, Matti uskoo, että olosuhteiden ja ruokinnan hienosäädöllä, lintujen kasvun ja terveyden tarkalla seurannalla sekä ennakoinnilla on vaikutuksensa kilpailukykyyn.  

– Olen aina pyrkinyt saavuttamaan sopivan painoisen kanan ja 41 kg/m2 täyttöasteen, jotta jää pelivaraa. Koskaan ei tiedä, miten hyvin kasvuun lähtö tapahtuu, mutta viimeistään kymmenenteen päivään mennessä on suunnan ja toimenpiteiden oltava selvillä.  

Alun tärkeimpinä asioina Matti pitää sitä, että lämpötila kanaloissa on untuvikkojen saapuessa aina riittävä, +35 astetta, vaikka ilmankosteustaulukko sallisi matalamman lämmön. Aloitusrehuna on PowerStartti, joka antaa pelivaraa myös huonommin kasvavan erän kohdalla. Riittävä tauko kasvattamon pesun jälkeen ja hyvä kutteri pitävät lintujen jalkapohjat kunnossa. Matti on tehnyt myös tärkeän havainnon rehuhyötysuhteesta. 

– Jos on huonommin kasvava erä, olen reilusti vähentänyt vehnän määrää ruokinnassa. Pienellä vehnän määrällä rehuhyötysuhde paranee ja panos-tuotossuhde on muodostunut järkeväksi. Teuraskiloista se raha tulee, Matti kiteyttää. 

VEHNÄ POIS PEHKUSTA

Tilalla vertailutietoa kertyy joka osastosta päivä päivältä. Sen perusteella Matilla on keinot selvillä myös hyvin kasvaville untuvikoille. 

– Lisään vehnän määrää jo aiemmin, sillä jos lisäys jää myöhäiseen vaiheeseen, on riski, että kanat eivät aina tykkää siitä ja heittelevät sitä pehkuun.  

Matti pyrkii muutenkin tarkkailemaan lattialta kanojen syötävissä olevan vehnän määrää. Tämä selittää ainakin osittain tilan alhaiset paastohylkäykset. 

 – Paastotuksessa olen hyödyntänyt ohjeen mukaisia pisimpiä mahdollisia aikoja, ja jos lattialle on heitelty rehua tai vehnää, yritän saada linnut syömään ne pois jo pari kolme päivää ennen kuljetusta jaksoruokintaa säätämällä.  

Tilan vähäisten vesipöhöhylkäysten syystä Matilla on vain arvauksia.  

– Kylmällä säällä olen pitänyt hieman suosituksia korkeammat lämpötilat, ettei tule vetoa. 

”Teuraskiloista se raha tulee.” 

KOLME VINKKIÄ:

1. Mieti, onko tilalla vielä jotain säästöjä tuovia energiainvestointeja tekemättä. Kortesmäen tilalla omaan hakelämpökeskukseen investoitiin vuonna 2013, ja parhaillaan haussa on aurinkopaneelijärjestelmän investointitukipäätös. 
2. Tuotantopanosten hankintojen oikealla ajoituksella voi lisätä kilpailukykyä. Vehnän on oltava laadukasta ja hygieenisesti käsiteltyä.  
3. Hyvä seurantakirjanpito kanojen painosta ja rehunkulutuksesta sekä tietojen vertailu monta erää taaksepäin auttavat oikeiden toimintatapojen valinnassa. Myös kollegoiden ja Atria Siiven kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Se ei maksa mitään. 

Lue myös muut teemajutut Atria Tuottajat 4/2022 -lehdestä alkaen sivulta 19