Etelä-Pohjanmaalla selvitettiin hivenlehtilannoitteiden vaikutuksia ohran ja kauran satoon ja lehtilaikkutautien esiintymiseen. Kolmena vuonna toteutetut testit osoittivat, että käsitellyt peltoalat tuottivat paremman sadon kuin käsittelemättömät.
Kasvinravinteilla ja kasvitautien esiintymisellä on vuorovaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa viljelykasvien terveyteen ja sadon laatuun. Hivenlehtilannoitteiden vaikutuksia ohran ja kauran satoon sekä lehtilaikkutautien esiintymiseen tutkittiin Ilmajoella ja Isossakyrössä osana Itua ja vastetta -hanketta.
Atrian ja Luken organisoimissa tilakokeissa käytettiin luomuhyväksyttyä vesiliukoista hivenlehtilannoitetta (ZMC-GROW), joka sisältää mangaania, sinkkiä, kuparia ja rikkiä. Valmistetta käytettiin sekä kasvustoruiskutuksiin että kylvösiemenen hivenpeittaukseen. Kasvukauden käsittely tehtiin kaksi kertaa: korrenkasvun alussa ja myöhäisessä lippulehtivaiheessa. Hivenlehtilannoitteiden vaikutuksia verrattiin sekä käsittelemättömään että fungisideilla käsiteltyihin koealoihin. Kokeista havainnoitiin kasvitautien esiintyminen ja määritettiin sato.
Systemaattisesti suurempi ohrasato
Ohralla kokeita toteutettiin kaikkina kolmena vuonna. Hivenlehtilannoitettujen alojen keskimääräinen sato oli suurempi kuin käsittelemättömien alojen ja samaa luokkaa kuin fungisidikäsiteltyjen alojen.
Tuloksissa oli jonkin verran vuosittaista vaihtelua. Esimerkiksi vuonna 2024, jolloin ohra kärsi sääolosuhteista, käsittelyjen välillä ei ollut eroja. Hivenlehtilannoituksen yhdistäminen fungisidikäsittelyyn ei merkittävästi lisännyt satoa. Kuivana vuonna satotaso oli yhdistetyssä käsittelyssä jopa alhaisempi kuin joko pelkästään hivenlehtilannoite- tai fungisidikäsitellyillä aloilla. Tämä saattoi johtua siitä, että yhdistetyt toimenpiteet aiheuttivat kasville stressiä.
700 kg/ha enemmän kauraa
Kauralla kokeet toteutettiin vain kasvukaudella 2024. Käsittelyjen vaikutukset kauran satoon olivat samansuuntaisia kuin ohralla. Vuonna 2024 kauran keskimääräinen sato tilalla oli suurempi kuin ohralla, jolloin myös käsittelyjen erot näkyivät selvemmin. Käsittelemättömän koealan sato oli noin 6 900 kg/ha, kun taas hivenlehtilannoitetulla alalla sato oli noin 7 600 kg/ha.
Kummallakaan kasvilajeista hivenlehtilannoitteilla ei ollut haitallisia vaikutuksia sadon laatuun. Hivenlehtilannoitteita käyttämällä saatiin enemmän keskimääräistä katetuottoa kuin fungisidikäsittelyllä tai käsittelemättä jättämisellä.
Hivenlehtilannoitteet hillitsivät kasvitautien esiintymistä
Kasvitaudeista koealueilla esiintyi pääasiassa lehtilaikkutauteja: ohralla verkko- ja rengaslaikkua, kauralla kauran lehtilaikkua.
Vaikka tautimäärät olivat maltillisia, fungisiditorjunta alensi lehtilaikkutautien määrää käsittelemättömiin aloihin verrattuna merkittävästi. Myös hivenlehtilannoitetuilla aloilla lehtilaikkutautien määrät olivat selkeästi alhaisempia kuin käsittelemättömissä, vaikkakaan eivät aina aivan yhtä alhaisia kuin fungisidikäsitellyillä ruuduilla.
Kuvateksti: Keskimääräinen lehtilaikkutautien määrä %:a pinta-alasta eri käsittelyaloilla.
Hivenlehtilannoitteiden vaikutusmekanismit
Tasapainoinen ravinteiden saanti voi vähentää taudinaiheuttajien haittavaikutuksia useiden vaikutusmekanismien kautta. Kasvitautien hallinnassa myönteisiä tuloksia on saatu erityisesti mangaanin, sinkin, boorin, kloorin ja piin avulla. Vaikutukset voivat olla myös neutraaleja tai toisinaan jopa kasvitautipainetta lisääviä.
Ravinteet voivat vahvistaa viljelykasvien taudinkestävyyttä vaikuttamalla niiden fysiologiaan ja puolustusmekanismeihin. Taudinaiheuttajille altistuneet kasvit voivat paremman ravinteiden saannin ansiosta kehittää vahvempia juuristoja ja lehdistöä, mikä parantaa niiden kykyä kestää tauteja. Hyvässä kasvussa oleva kasvi voi myös kompensoida kasvintuhoojien aiheuttamia vahinkoja. Lisäksi ravinteet voivat suoraan heikentää taudinaiheuttajien kykyä levitä ja lisääntyä.
Hivenravinteista esimerkiksi mangaani on välttämätön ligniinisynteesille, joka vahvistaa soluseiniä ja voi vaikeuttaa taudinaiheuttajien tunkeutumista. Mangaani edistää myös fenolisynteesiä, joka tuottaa yhdisteitä, jotka voivat estää taudinaiheuttajien kasvua.
Esimerkiksi sinkki, kupari ja mangaani osallistuvat kasvissa fytoaleksiinien tuotantoon, jotka voivat myös vaikuttaa taudinaiheuttajiin. Liiallinen lannoitus voi kuitenkin altistaa taudinaiheuttajille, joten tasapainon löytyminen on tärkeää.
Hivenravinteet osana integroitua kasvinsuojelua
Hivenlehtilannoitteiden käyttö antoi myönteisiä tuloksia valmistetta testaavilla tiloilla Ilmajoella ja Isossakyrössä. Maltillisessa tautipaineessa näiden oikea-aikainen käyttö ja sopiva käyttömäärä myös hillitsivät kasvitautien runsastumista.
On tärkeää huomioida, että ajoitus tehdään ennakoivasti, jolloin ravinteet vahvistavat kasvin puolustusta edistäviä reaktioita.
Hivenravinteet sekä pää- sekä sivuravinteet ovat osa kasvin kokonaisvaltaista kasvinterveydestä huolehtimista. Näiden vaikutus voi olla voimakkaampaa pelloilla, joilla on hivenravinnepuutoksia tai hivenravinteiden saanti voi olla rajoittunutta, kuten on mangaanin laita korkean pH:n mailla.
Integroidun kasvinsuojelun tavoitteena on, että eri menetelmiä käytetään monipuolisesti kasvin terveyden edistämiseksi ja kemiallisia kasvinsuojeluaineita vain todettuun tarpeeseen. Hivenravinteiden vaikutuksista pelloillamme yleisesti esiintyviin kasvitauteihin tiedetään toistaiseksi vähän, ja tutkimustietoa on syytä kerryttää lisää.
Myös omalla tilalla kokemuksista kannattaa oppia muun muassa jättämällä käsittelemättömiä alueita, jolloin vaikutuksia on selkeämpi verrata. Lannoitteiden, kuten muidenkin käytettävien panosten kanssa, on tärkeää noudattaa valmistajan ohjeita.
Kiltilä T36 Kiltilä V36_0
Puska T25 2xhiven, ei fung Puska V25 0 ei fung rav