Teknologian, maailmantilanteen ja ympäristön muutokset ajavat maatalousalaa uudistumaan kiihtyvällä tahdilla. Yksilön tulee huolehtia varautumisesta, osaamisesta ja jaksamisesta, mutta poliittisten päätösten on mahdollistettava uudistuminen.
Tuottajan arki on käynyt arvaamattomaksi. Geopoliittiset jännitteet, markkinahäiriöt ja sääntelyuudistukset saattavat vesittää pitkän tähtäimen suunnitelmat samalla kun kuluttajien odotukset muuttuvat, kestävyystavoitteet kiristyvät ja kelit vaihtelevat.
Siksi resilienssi – kyky sopeutua, selviytyä ja uudistua – on noussut tuottajan uudeksi kilpailueduksi. Se tarkoittaa käytännön kyvykkyyttä tehdä päätöksiä, investointeja ja arjen valintoja siten, että seuraavalla kerralla ollaan paljon valmiimpia kohtaamaan vastaan tuleva este.
Varaudu, kehitä osaamista, huolehdi jaksamisesta
Maatalousyrittäjän resilienssi varmistetaan huolehtimalla kolmesta osa-alueesta: varautumisesta, osaamisesta ja jaksamisesta.
– Jokaisen maatalousyrittäjän pitäisi tuntea tilan riskitekijät taloudesta henkilöstöön ja työturvallisuuteen ja miettiä niiden pohjalta varautumissuunnitelma. Varautuminen tuo mielenrauhaa, Melan työkykypalveluiden yksikönjohtaja Pirjo Saari perustelee.
Iso osa Melan työkykyneuvontaan tulevista yhteydenotoista liittyy tilan kannattavuusongelmiin. Joko muutoksiin ei ole osattu varautua tai tarvittava osaaminen puuttuu.
– Kahdesta identtisestä tilasta toinen saattaa porskuttaa ja toinen olla vaikeuksissa. Useimmiten syynä on liiketoimintaan tai johtamiseen liittyvä osaamisvaje.
– Moni kokee olevansa ensisijaisesti maanviljelijä, ei yrityksen johtaja. Oli tilalla ulkopuolista työvoimaa tai ei, yritystä pitää johtaa, Saari muistuttaa.
”Moni kokee olevansa ensisijaisesti maanviljelijä, ei yrityksen johtaja. Oli tilalla ulkopuolista työvoimaa tai ei, yritystä pitää johtaa.”
Oman osaamisen kehittäminen lisäkoulutuksilla lisää hallinnan tunnetta: pystyn itse vaikuttamaan tilan pärjäämiseen.
Resilienssin kolmas kivijalka on jaksaminen, terveys ja hyvinvointi. Pirjo Saari kertoo esimerkin nuoresta tuottajaparista, joka kävi ostopalvelusitoumuksella pariterapiassa ennaltaehkäistäkseen suhdesolmuja.
– Monilla tiloilla pariskunta muodostaa työyhteisön. Samalla tavalla kuin muissakin työpaikoissa rahaa laitetaan yhteisön kehittämiseen, he kävivät terapiassa juuri siksi, ettei ongelmia pääsisikään syntymään.
Kynnys ottaa yhteyttä työkykyneuvontaan on Saaren mukaan madaltunut, mutta edelleen yhteyttä otetaan liian myöhään ja sinnitellään ilman apua liian pitkään.
– Saatetaan kokea, että tilanne on niin paha, ettei kukaan enää pysty auttamaan, tai jäädään odottamaan, että tilanne paranee itsestään.
Melan työkykyneuvojat ovat kartuttaneet vuosikymmenen ajan tietämystään juteltuaan satojen ja taas satojen maatalousyrittäjien kanssa. He pystyvät katsomaan tilannetta lintuperspektiivistä ja tukemaan, kun uupunut yrittäjä tuntee ajautuneensa nurkkaan.
– Keskusteluissa luodaan ensin kokonaiskuva: mitkä asiat oikeasti kuormittavat, ja mitä tehdään seuraavaksi. Mitkä laskut maksetaan ensin, mille haetaan lisämaksuaikaa. Tarvittaessa ohjataan talouden asiantuntijalle tai terapiaan. Työkykyneuvojat kulkevat rinnalla niin pitkään kuin on tarvis, Pirjo Saari summaa.
Muutos ei tapahdu tyhjiössä
Vaikka yksilöillä ja yhteisöillä on ratkaiseva rooli maaseudun rakenteellisten ongelmien ratkaisemisessa ja alan uudistamisessa, yhteiskunnan on tuettava muutosta.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ja kansalliset tukijärjestelmät vaikuttavat suoraan viljelijöiden mahdollisuuksiin sopeutua ja uudistua. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah tunnistaa yhteiskunnan muutosten tuomat haasteet. Toisaalta ruokaturva, huoltovarmuus ja kestävyystavoitteiden yhteensovittaminen ovat tällä hetkellä enemmän esillä kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.
”Vaikka yksilöillä ja yhteisöillä on ratkaiseva rooli maaseudun rakenteellisten ongelmien ratkaisemisessa ja alan uudistamisessa, yhteiskunnan on tuettava muutosta.”
– Hallitus on aktiivisesti toteuttanut toimia, joilla turvataan kotimaista ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta ja pidetään huolta kokonaisturvallisuudesta. Viljelijöille tärkeiden tukivälineiden rahoitus on säilynyt vakaana, eikä ruokaa tuottavasta maataloudesta ole leikattu, vaikka valtiontalouden tilanne on vaikea, Essayah korostaa.
Parhaillaan lausuntokierroksella olevan elintarvikelain muutoksilla hallitus haluaa tasapainottaa ketjun neuvotteluvoimaa sekä edistää markkinoiden vakautta ja huoltovarmuutta. Riskinjakoon, olosuhteisiin, tietopyyntöihin ja kaupan omien tuotemerkkien epäterveeseen suosimiseen liittyvillä muutoksilla halutaan parantaa alkutuottajien ja elintarviketeollisuuden asemaa neuvotteluissa ja suojata kohtuuttomilta sopimusehdoilta.
– Muutoksilla halutaan viedä elintarvikemarkkinaa reilumpaan, läpinäkyvämpään ja tasapainoisempaan suuntaan, mistä hyötyy koko ketju alkutuottajista kuluttajiin, Essayah summaa.
Maa- ja metsätalousministeri on todennut, että lisääntyneellä keskustelulla on ollut positiivinen vaikutus.
– On ollut hieno saada palautetta siitä, että viljelijät kokevat ilmapiirin muuttuneen ja politiikan palauttaneen uskoa siihen, että maanviljelyksellä on Suomessa tulevaisuus.
Tulevaisuudenuskosta ja maatalouden houkuttelevuuden lisääntymisestä kertoo myös nuorten viljelijöiden aloitusavustukset, joita on myönnetty ennakoitua enemmän; tänä vuonna uusia aloitustuen saajia on todennäköisesti jopa 350.
Voimaa siitä, mikä ei muutu
Resilienssi ei kuitenkaan tarkoita pelkkää selviytymistä ja muutosta vaan myös kykyä pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta. Vaikka maaseutuelinkeino on muuttunut ajan saatossa, siihen kytkeytyvä elämäntapa on säilynyt. Työtä tehdään edelleen yhdessä perheenjäsenten ja muiden läheisten kanssa, ja paikallinen yhteisö on tärkeä vertaistuki.
Maataloustyössä yhdistyvät piirteet, joiden vuoksi elämään ollaan tyytyväisiä: yrittäjyys, kouriintuntuva työ, jolla saavutetaan merkityksellisiä tuloksia, joka vaatii ongelmanratkaisua ja analyyttista ajattelua, ja jonka suoritteet eivät ole tarkasti säädeltyjä. Vaikka alan paineet ja vastuu rokottavat tyytyväisyyttä, tutkimusten mukaan maatalouden työntekijät sekä eläinten kasvattajat ovat työnsä sisältöön erittäin tyytyväisiä.
Lähteet:
Atte Penttilä (2025). Vihreä siirtymä, maaseutuelinkeinot ja yhteiskunnallinen resilienssi. E2 Tutkimus.
Soini, K., Hyyryläinen, T., Schmidt-Thomé, K., Tervo-Kankare, K., & Tuulentie, S. (2023). Resilienssi, ruoka ja maaseudun muutos. Maaseutututkimus, 31, 9–17.
Vainre, M., Anni, K., Vainik, U., & Mõttus, R. (2025). How satisfaction varies among 263 occupations. Valtioneuvosto, E2 Tutkimus, TUTU eJulkaisuja, EU CAP-tiedotteet Julkaisuvapaa
Kirjoittajat:
Laura Kaski, viestintäpäällikkö, Atria Tuottajat Oy ja A-Rehu Oy; Salla López, Kind Company
Kuvat:
Helmiina Hyvärinen, Tuukka Kiviranta
Pellonpito on paras puskurimme
Viljely on paljon enemmän kuin pelkkää kasvien kasvattamista – se on myös tärkeä keino vahvistaa tilan muutoskestävyyttä. Kun omat pellot ja nurmet tuottavat laadukasta rehua ja valkuaista, ollaan jo pitkällä kohti omavaraisuutta. Peltoviljely on käytännössä resurssi, jonka avulla voidaan sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön ja rakentaa puskuria maailman myllerryksiä vastaan.
Viime vuosina riskienhallinnan merkitys on kasvanut. Yksi keskeisistä haasteista on riippuvuus ulkopuolisista lannoitemarkkinoista. Lannan tehokkaampi hyödyntäminen voisi vähentää tätä riippuvuutta merkittävästi – etenkin typen osalta. Lannan levityksessä tapahtuva hävikki voi olla jopa kymmeniä prosentteja, ja sen hallinta on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.
Myös maan kasvukuntoon ja rakenteeseen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Isoilla tiloilla riski maaperän tiivistymiselle on todellinen haaste tilakokoluokan asettaman konekaluston koon takia. Tiivistymät heikentävät kasvien juurten kasvua ja ravinteiden käyttöä. Vaikka Suomen peltojen viljavuustilanne on kokonaisuutena hyvä, paikoin fosforin ja rikin tasot ovat laskeneet liikaa. Viljantuotantoon keskittyvissä uusissa tutkimuksissa on havaittu, että kun fosforiluokka pellossa tippuu hyvästä tyydyttävään, viljavuusluokkien välistä satoeroa ei pysty lannoituksella korjaamaan. Tämä korostaa pitkäjänteistä ravinteiden hallintaa ja viljelykiertoa.
Sään ääri-ilmiöt – kuivuus, märkyys ja epävakaat kasvukaudet – vaativat uudenlaista ajattelua. Kasvukaudet ovat pidentyneet, mutta samalla kasvitautien ja tuholaisten riski on kasvanut. Jotta muutoksista voisi hyötyä, tarvitaan rohkeutta kokeilla uusia, tautiresistenttejä lajikkeita. Liian moni pelto kylvetään vanhoilla, jopa 1990-luvun lajikkeilla, vaikka uudemmat vaihtoehdot voisivat pienentää torjunnan tarvetta ilman merkittäviä kustannuseroja.
Eläin- ja kasvinviljely kulkevat käsi kädessä. Hyvin toimiva kasvinviljely tukee eläintuotantoa, mutta samalla eläimet ovat avain maan kasvukunnon säilyttämiseen. Myös kotimaisen valkuaisen ja rehuomavaraisuuden merkitys korostuu entisestään, se on kansallista huoltovarmuutta parhaimmillaan.
A-Rehulla kehitetään parhaillaan uusia viljelyohjelmia, jotka ohjaavat tuottajia kohti entistä kannattavampaa ja kestävämpää peltoviljelyä. Optinurmi-hankkeessa etsitään ratkaisuja nurmituotannon tehostamiseen ja tasalaatuisuuteen, juuri tällaisia askelia tarvitaan, jotta muutoskyvykkyys säilyy myös tulevaisuuden kasvukausilla.
Kirjoittaja:
Essi Tahvola, kehityspäällikkö, kasvinviljely, Nautasuomi Oy