Kotitila muuttuu kesäisin eläväiseksi kohtaamispaikaksi
Ollinahon arki on auki vieraille. Lehmiä saa rapsuttaa ja halutessaan pääsee navettatöihin. Kesän mittaan tilalla vietetään lettukestejä omenapuiden katveessa, kuunnellaan oopperaa navetanvintillä ja katsellaan tähtiä paljussa.
Teksti: Marjo Rönnkvist, Sana tai pari Oy Kuvat: Anna-Katri Hänninen
Viimeinen hiekkatien pätkä ajetaan lieteurakoitsijan perässä. Tänäänkin Ollinahossa näkyy maaseudun arki. Bordercollie Nami pelmahtaa auton viereen hieromaan tuttavuutta, ja sen kaveri Vili rekisteröi tulijan samalla lempeydellä. Kummastakaan koirasta ei lähde haukun haukkua. Tilalla tapahtuu kesällä aamusta iltaan, mutta vieraille tarjotaan verkkaisaa menoa.
Ollinahossa historian tuntee. Se on pihapiirin kuusiaidassa, omenapuutarhassa ja punamultaisessa aitassa. Sitä on vaalittu tuvan hirsiseinissä ja parvelle menevien portaiden kaiteissa. Vuosisatainen historia saman suvun hallussa herättää arvostusta.
Ollinaho on Tuomas Laitisen synnyinkoti. Elämä vei Etelä-Savosta Helsinkiin start up -yrityksen markkinointiin. Maisa Juntunen, kaupunkilaistyttö Tampereelta, teki omaa uraansa elokuva-alan markkinoinnissa. Työn imu ja kolmio Oulunkylässä sitoivat pariskunnan pääkaupunkiin, kunnes esikoinen syntyi. Työn ja pikkulapsiarjen yhdistäminen Helsingissä tökki.
Pariskunta kaipasi luonnonläheiseen elämään ja rauhalliseen ympäristöön. Oli maailmantuskaa, pohdintaa ruuantuotannosta ja kestävistä valinnoista. Kun Tuomaksen vanhemmille tarjoutui mahdollisuus jäädä luopumistukieläkkeelle, he ehdottivat pojan perheelle Ollinahoon muuttamista. Ensin opeteltiin asioita yhdessä, sukupolvenvaihdos tehtiin 2014.
– En ollut ikinä ajatellut ryhtyä maanviljelijäksi. Oli vähän kynnystä olla isän kanssa lypsyllä, Tuomas hymähtää.
Sosiaalisesta elämästä nautitaan
Ollinahon peltoja on viljelty luonnonmukaisesti pian kolmekymmentä vuotta. Metsälaitumet, monimuotoisuus- ja biotooppialueet olivat arkea jo ennen nykyistä isäntäparia. Heidän arvojensa mukainen tilanhoito helpotti ohjaksiin tarttumista. Sitä kahden kasvissyöjän piti hieman pureskella, olisiko heistä todella lihan- ja maidontuottajaksi vai voisiko viljellä vain kasveja.
Alkuvuosina Tuomaksen ja Maisan piti useaan otteeseen selittää helsinkiläisille kavereilleen, mitä maalla tapahtuu. Syntyi idea tilan avaamisesta kaikille kiinnostuneille. Suunnitelman toteuttaminen vaati isoa remonttia ja melkoisesti rahaa. Onneksi oli se Oulunkylän kolmio. Asunto laitettiin lihoiksi ja rahat käytettiin Ollinahon kehittämiseen.
– Talo muutti ulkomuotoaan täysin, ja myös viheralueita pantiin uusiksi. Toisaalta oli järkevä tehdä ne samaan aikaan: nyt ei tarvitse hetkeen tehdä mitään, Maisa kertoo.
Päärakennus remontoitiin kokonaan, ja tupaan saatiin majoitustilat neljälle. Lisätilaa on kesäisessä aitassa. Nukkumapaikkoja on tarjolla myös metsän siimeksessä, puiden väliin viritetyissä teltoissa. Vieraiden käytössä ovat ulkosauna, palju ja kesäkeittiö.
Aamut alkavat Ollinahossa varhain. Maisa laittaa yöpyjille aamupalaa, ja Tuomas lähtee navetalle varmistamaan, että kaikki on vieraille valmista tulla. Päivät täyttyvät tilan askareista ja vieraiden kanssa seurustelusta. Sosiaalinen elämä tahtoo olla talvella hiljaista – joskus jutellaan maitoautokuskin kanssa, joskus poikkeaa siementäjä. Kun vieraita on, seurasta nautitaan. Kesäiltoina isäntäparillakaan ei ole kiire nukkumaan.
Lehmäfaneja ja lapsiperheitä
Tuomaksen ja Maisan ajatus maatilamajoituksesta on, että vieraat tulevat oikeasti elävälle tilalle. Ollinahossa on maaseutua peltoineen, navettoineen ja askareineen. Ja lehmineen tietysti.
– Useilla ensimmäinen kommentti on, että ovatko ne tuon kokoisia! Harva on nähnyt lehmää vierestä, Maisa naurahtaa.
– Lapsillekin annetaan suojahaalarit ja kumpparit: he voivat olla navettatöistä tosi innoissaan. Siihen menee monta tuntia.
Rapsuttamisesta innostuvien lehmäfanien ja pääkaupunkiseudun lapsiperheiden lisäksi Ollinahossa käy pariskuntia, joille vinkataan vaikkapa läheisistä tanssilavoista. Ja kiinnostavaa ohjelmaa on tarjolla omillakin tiluksilla. Toissa kesänä Ollinahossa esitettiin parinsadan ihmisen voimin karnevalistinen nykytanssiteos. Viime kesänä navetanvintillä esiintyi oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano, ja tänä kesänä konsertoivat pianisti Tuula Hällström ja sopraano Reetta Haavisto.
Kesäsunnuntaisin puutarhassa pidetään kesäkahvilaa. Omenapuiden katveeseen saa tulla herkuttelemaan, vaikkei majoittuisikaan Ollinahossa. Kurkistuksen maatilan elämään voi tehdä myös juhla- tai kokousvieraana. Tilavassa tuvassa tarkenee kesät talvet, ja puutarhaan mahtuu isokin joukko.
Tuomas ja Maisa haluavat Ollinahoon omannäköistään elämää. Tila on ollut aina ympäristölleen tärkeä: jo Tuomaksen mummo järjesti kursseja ja kutsui kyläläisiä koolle.
– Tämä tila on meillä vain lainassa, ja se laitetaan taas eteenpäin. Toivotaan, että oltaisiin puolivälissä sukupolvien jatkumoa eikä lopussa, Tuomas pohtii. ■
Teksti: Marjo Rönnkvist, Sana tai pari Oy Kuvat: Anna-Katri Hänninen
KOLME FAKTAA
1
Ollinahon tila on perustettu 1596 – Ensimmäinen isäntä ei ollut Olli vaan Perttu. Nyt tilaa luotsaa 14. sukupolvi hänen jälkeläisiään. Ollinahossa asuvat Tuomas Laitinen, Maisa Juntunen sekä tyttäret Friida ja Tilda. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa ja kaksi kissaa.
2
Ollinahossa on yhden robotin navetta – Navetassa on kuutisenkymmentä lypsävää. Lehmät viihtyvät modernissa navetassa ja laiduntavat kesäisin luomupelloilla ja metsälaitumilla.
3
Kangasniemen Koittila on vireä kylä – Toimiva kyläkoulu kokoaa ihmiset yhteen: siellä järjestetään myös tapahtumia ja hoidetaan yhteisiä asioita. Koittila valittiin Suomen vuoden kyläksi 2023.