Kivennäiset valitaan eläinten todellisen tarpeen mukaan – ja ne on myös jaettava niin, että arvokkaat aineet tulevat eläimen käyttöön oikeaan aikaan.
Seuraa kulutusta
Kivennäisruokinnan tavoitteena on taata eläimille riittävä saanti valitsemalla tuotantovaiheeseen sopiva kivennäisseos. Samalla vältetään kivennäis- tai hivenaineiden liikasaantia, josta on monenlaista haittaa.
Karjoissa, joissa emolehmille jaetaan kivennäinen sisäruokintakaudella vapaasti astiasta, on usein terveysongelmia, kun eläinkohtaisen syönnin seuraaminen ei ole onnistunut. Kivennäinen ei maita tai se maittaa niin hyvin, että johtajalehmät syövät kaiken tai estävät alempiarvoisten pääsyn syömään. Ruokintapöydälle jaettaessa on tärkeää varmistaa, että pöytä on puhdas ja että kivennäinen todella tulee syödyksi. Myös seosrehuvaunulla jaettaessa seoksen tasaisuus kannattaa tarkistaa.
Nuolukivi ei yksin riitä
Nuolukivet täydentävät kivennäisruokintaa, mutta eivät korvaa sitä. Monipuolinenkaan sisältö ei takaa riittävää saantia, koska nuolemalla kertyy grammoja hitaasti. Suola rajoittaa helposti kivennäisen syöntiä, joten suolapitoisia nuolukiviä ei tulisi käyttää yhtä aikaa vapaasti tarjolla olevan kivennäisseoksen kanssa.
Kohtuudella kaikkea
Kivennäisruokinnassa tärkeintä on tasapaino. Liika kalsium voi altistaa lehmän poikimahalvauksille ja kohdun ulostuloille, kun taas kasvavilla naudoilla ja lypsylehmillä kalsiumin tarve on suurin. Fosforia emolehmät tarvitsevat hedelmällisyyteen ja tiinehtymiseen, mutta se on myös kivennäisistä kalleimpia. Magnesium puolestaan ehkäisee laidunhalvauksia ja tukee eläimen palautumista stressitilanteissa, mutta sen metallinen maku voi heikentää seoksen maittavuutta, jos pitoisuus on liian korkea.
Kivennäisten ja hivenaineiden välillä on paljon yhdysvaikutuksia, ja yliannostelu voi heikentää toisten aineiden imeytymistä. Myös korkea kaliumtaso rehussa tai laitumessa voi häiritä kivennäisten toimintaa ja aiheuttaa esimerkiksi lihasheikkoutta tai halvausoireita. Rehujen kivennäis- ja hivenaineanalyysi auttaa löytämään tasapainon ja ehkäisemään ongelmia jo ennalta.
Seleeni tukee terveyttä
Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Suomen maaperä on luonnostaan seleeniköyhää, joten lisä on välttämätön – erityisesti emolehmätiloilla, joilla puutos voi näkyä vasikoiden imemisongelmina, heikkoutena tai jopa äkkikuolleisuutena. Seleeni suojaa myös tulehduksilta, ja sen puute altistaa napatulehduksille, utaretulehduksille ja vasikoiden ripuleille.
Tiineille lehmille annettu seleenilisä parantaa vastustuskykyä sekä lehmällä että sen syntyvällä vasikalla. Seleeniruokinnan lisääminen on parantanut karjoissa kiimoja ja helpottanut siemennyksiä. Liiallisia määriä on kuitenkin syytä välttää, sillä seleeni on suurina annoksina myrkyllistä. Käytännössä myrkytysriski on kuitenkin hyvin pieni, kun käytetään kaupallisia kivennäis- ja hivenaineseoksia ohjeiden mukaisesti.
Säilytä oikein
Kivennäisseokset on säilytettävä kuivassa ja mieluiten valolta suojassa. Vitamiinit ovat erityisen herkkiä, ja niiden heikkeneminen tekee seoksesta tehottoman. Ilman E-vitamiinia ei esimerkiksi seleeni imeydy kunnolla. Kivennäisen liian pitkästä varastoinnista voi seurata kallis lumeruokinta.
Kivennäiset ja hivenaineet tiivistetysti
Kivennäisaineet
Tarve ilmaistaan grammoina, varastoituvat luustoon, irtoavat sieltä eläimen käyttöön hitaasti: kalsium, fosfori, kalium, natrium, magnesium, rikki, kloori.
Hivenaineet
Tarve ilmaistaan milligrammoina, varastoituvat yleensä maksaan, josta tulevat eläimen käyttöön nopeasti: kupari, rauta, mangaani, sinkki, koboltti, jodi, seleeni.
Orgaaninen seleeni
Imeytyy paremmin ja varastoituu tehokkaammin elimistöön, jolloin tauko saannissa ei heti muutu puutokseksi.
Nurmipellolle levitetty seleenilannoite muuttuu kasvissa orgaaniseksi.
Kivennäisten raaka-aineena kalliimpi muoto.
Epäorgaaninen seleeni
Esimerkiksi natriumseleniitti ja -selenaatti. Imeytyy heikommin ja vaikuttaa lyhytaikaisemmin. Eläinlääkärin määräämä seleenijauhe tai seleenipistos on epäorgaanista.
Kivennäisten raaka-aineena edullisempi muoto.
Kirjoittaja:
Susanna Vehkaoja, Nautasuomi Oy, kehityspäällikkö
Editointi:
Milla Annala, Kind Companyt
Kuva:
Tuukka Kiviranta