Kerääjäkasvilla on vaikutusta ohran valkuaispitoisuuteen

Valkuaista pellosta-hanke toteutti kerääjäkasvi teemaisen pilottikokeen Lapualla Hellan tilalla. Pilottikokeen tavoitteena oli selvittää kerääjäkasvien vaikutusta viljasadon laatuun ja varsinkin sen valkuaissatoon. Pilotin lajikkeena toimi Uljas-ohra, jonka juureen kylvettiin kolme eri kerääjäkasvia sekä jätettiin kontrollikaista ilman kerääjäkasvia. Kerääjäkasvit olivat italianraiheinä, valkoapila ja niittynurmikka, jota kylvettiin kahdella eri tavalla, vantaan kautta maahan sekä pintaan. Italianraiheinän ja niittynurmikan kylvömäärät olivat 7 kg/ha ja valkoapilan 4 kg/ha. Pilottikoe kylvettiin 14.5. epävakaisessa ja tuulisessa säässä. 

Pöly nousi kylväessä, vaikka taivaalta tulikin muutama sadepisara.

Kesäkuun alussa kaikki kerääjäkasvit olivat itäneet ja tulleet pintaan. Ainoastaan vantaiden kautta maan sisään kylvetty niittynurmikka ei itänyt. Kovat helteet sekä satamattomuus aiheuttivat sen, että pelto oli todella kuiva ja pellon pinta halkeili.

Ohralle tehtiin normaali rikkatorjunta apilapitoiselle suojaviljalle tarkoitetuilla tuotteilla, minkä ei havaittu aiheuttaneen kasvustoille ongelmia kuumasta ja kuivasta säätilasta huolimatta. Lohkolla havainnoitiin juhannuksen aikaan jonkun verran kirvoja. Kasvinsuojelun toimenpiteet jatkuivat tautitorjunta-aineen ruiskutuksella kesä-heinäkuun taitteessa.

Maa oli todella kuivaa ja se halkeili.

Apila kasvoi todella hyvin.

Italianraiheinä kasvoi todella voimakkaasti ruiskutusraiteessa.

Kasvustoja havainnoitiin säännöllisesti kasvukauden ajan. Heinäkuun loppupuolella, kaikki kerääjäkasvit olivat perustuneet hyvin, maan alle kylvettyä niittynurmikkaa lukuun ottamatta. Kerääjäkasveista italianraiheinä oli kasvanut ennakko-oletusten mukaan voimakkaimmin. Koealojen satomääritykset tehtiin elokuun toisella viikolla ja puinti tapahtui hyvissä olosuhteissa 13.8. Kerääjäkasvit eivät haitanneet puintityötä.

Puintisää oli todella hyvä ja vilja oli valmista.

Sadon laatutulokset olivat yllättävät. Heinämäisten kerääjäkasvien läsnäolo vaikutti negatiivisesti sekä itse valkuaispitoisuuteen, että valkuaissatoon. Lisäksi niiden läsnäolo alensi jyväkokoa. Yllättää oli etenkin, kuinka voimakkaasti niittynurmikan läsnäolo aiheutti laadun alenemaa, koska hyvin pienenä ja vaatimattomana heinänä sen oletettiin vaikuttavan lopputulokseen hyvin vähän. Lähes yhtä suurena yllätyksenä oli valkoapilan läsnäolon positiivinen vaikutus sadon laatuun. Valkoapilan läsnäolo nosto sekä valkuaispitoisuutta että jyväkokoa ja sen seurassa kasvanut vilja tuotti suurimman valkuaissadon.

Kerääjäkasvien läsnäolo vaikutti myös kehittyneen ohrasadon rakenteeseen satokomponenttien kautta. Heinämäisten kerääjäkasvien läsnäolo alensi tähkällisten versojen lukumäärää, kun taas valkoapilan läsnäolo nosti muodostuneiden tähkällisten versojen määrä. Heinämäisillä kerääjäkasveilla ei ollut vaikutusta hehtolitrapainoon, kun taas valkoapilan läsnäololla oli siihen lievä positiivinen vaikutus. Lisäksi oli huomion arvoista, että valkoapilan läsnäolo nosti jyvälukumäärä tähkässä, sen lisäksi että se nosti jyvien painoa.

Heinämäisten kerääjäkasvien vaikutus heijasteli myös satotasoon, sillä näillä koekaistoilla oli yli tuhat kiloa heikompi satotaso verrattuna kontrollikaistaan. Valkoapilan läsnäolo näkyi päinvastoin positiivisena, koska satotaso oli 600 kiloa parempi kontrolliin nähden. Koe jatkuu kasvukaudella 2022 kerääjäkasvien esikasvivaikutuksen arvioinnilla.

Kesän kokeilu antoi vahvistusta käsitykselle, miten eri kerääjäkasvit pääkasvin kanssa toimivat. Valkoapilan typpitehdas toimi, josta oli apua pääkasvi ohralle. Tällä tiedolla on suuri merkitys varsinkin tämän hetken korkean kustannuspaineen alla. Ostolannoitteet ovat arvokkaita ja nyt jos koskaan on tarpeen miettiä tarkennettua lannoitusta.

Kokeen tulosten perusteella valkoapilaa voidaan suositella viljojen kerääjäkasviksi. Se on myös sijoitus peltomaan kuntoon ja ravinteiden hyötysuhteen kehittämiselle. Hyödyt korostuvat, mikäli sen muokkaa vasta keväällä maahan. Pellon multavuus nousee ja seuraavalle kasville jää varastoon ravinteita. Multavuuden nousulla on vaikutusta maaperän vesitalouteen ja kuivana kasvukautena kasvi saa pidempään kosteutta maasta ja toisinpäin märkänä vuotena pelto ei liety niin herkästi.

Heinämäisten kerääjäkasvien säilyttäminen koskemattomina talven yli tuo samat edut multavuuden nousun ja ravinteiden pidätyksen näkökulmasta kuin valkoapilan tapauksessa. Talvehtivat kerääjäkasvit kuivattavat peltoa keväällä nopeammin kylvökuntoon, ja tätä näkökulmaa voi hyödyntää, mikäli tilalle ei aiheudu ongelmia niiden kevätlopetuksesta. Keväällä muokkaus kannattaa tehdä kevyesti, jolloin maan luontainen mikrobitoiminta ei häiriinny, jolloin ne kykenevät aktiivisesti hajottamaan kasvijätteitä.

Viljan valkuaispitoisuudella ja valkuaissadolla on suuri merkitys sika- ja siipikarjatiloille. Hyvää laatua kannattaa korostaa omilla tulevan kesän viljelyksillä mutta myös ostoviljan suhteen. Korkeaa valkuaispitoisuutta kannattaa tavoitella myös viljan hinnassa saatavien laatulisien takia. Panostaminen valkuaisomavaraisuuteen on kannattavaa ja monella tapaa myös ilmastoteko.

Kirjoittajat

Atria Nauta -hankkeet

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Kehityspäällikkö, kasvinviljely. Optipalko ja Itua ja Vastetta -hankkeet

Jaakko Ilkka
Hanketyöntekijä 

050 524 3695
jaakko.ilkka@atria.com

Päivi Koivusalo ProAgria