Nurmisiemenseoksen valintaperiaatteet

Kun tilalle lähdetään valitsemaan viljeltävää siemenseosta, täytyy huomioida kolme pääasiallista tekijää, jotka ratkaisevat, kuinka hyvin valittu seos tukee viljelijän asettamia laatu- ja satotavoitteita. Siemenseoksen valinnassa on loppujen lopuksi kyse riskienhallinnasta ja se on yksi nopeimmista keinoista vaikuttaa suoraan tilan nurmentuotannon lopputulokseen.

1. Mitä eläintä ruokitaan?

Siemenseosvalinnassa ensimmäiseksi tulee kääntää ajatukset karjaan ja pohtia minkä tyylistä lopputuotetta haetaan laadullisilta ominaisuuksiltaan.

Pikkuvasikoille suunnatulta rehulta vaaditaan miellyttävää rakennetta ja suutuntumaa, jotta vasikoita saataisiin lähtökohtaisesti rohkaistua syömään mahdollisimman paljon karkearehua. Vasikoiden näkökulmasta karkearehulta vaadittava rakenne rajaa pois karkearakenteiset heinät, esimerkiksi ruokonadat ja rainadat, koiranheinät sekä apilat, koska niiden sisältämä luontaisesti runsas kalsium voi aiheuttaa vasikoille terveysongelmia jalkojen suhteen.  Apilat on helpompi unohtaa pikkuvasikoiden ruokinnasta pois myös niiden matalan kuidun takia tai huolehtia kunnollisten kivennäisanalyysien ja kuitulisän kautta muu ruokinta kokonaisuutena pitoisuuksiltaan vasikalle sopivaksi. Pehmoiset, lehtevänä kasvavat, hyvin sokereita sisältävät nurmikasvilajit ovat nappivalinta, kun halutaan vasikoille räätälöityjä seoksia luotua.

Emolehmille haetaan hyvin erilaista laatutavoitetta kaikkiin muihin eläinryhmiin nähden. Emojen rehujen tulee olla säilönnälliseltä laadultaan erinomaista, vaikka itse tuotettavalta raaka-aineelta haetaan usein karkeutta ja pienempiä arvoja esimerkiksi valkuaisen ja sulavuuden suhteen. Emoille kannattaa suosia korkean satopotentiaalin hyvin massaa tuottavia kasvilajeja ja lajikkeita, riippumatta korjuustrategiasta. Emojen ruokinnassa varsinaisesti mikään kasvilaji ei ole rajattu pois eläinten tarpeen näkökulmasta, mutta ajatukset kannattaa kuitenkin pitää kasvustojen kasvilajisuhteista, jotta saadaan varmistettua rehuihin riittävä kuitupitoisuus. Lisäksi emotilojen kannattaa laskea huolellisesti etukäteen, kuinka paljon vaaditaan ylläpitokauden köyhempää ja karkeampaa rehua ja kuinka paljon imetyskauden alkuvaiheen laadultaan maitotilojen rehuja vastaavaa pitoisuuksiltaan huippulaatuista säilörehua.

Loppukasvattamot ja maitotilat hakevat karkearehuiltaan suhteellisen samankaltaisia ominaisuuksia. Loppukasvatuksessa ja maidontuotannossa haetaan siemenseosta, jonka avulla saadaan tuotettua samalla kerralla mahdollisimman korkeaa laatua ja runsaasti massaa unohtamatta kuitenkaan riittävää kuitupitoisuutta. Tällaiseen lopputulemaan päästään siemenseoksen suunnittelun kautta valitsemalla kasvilajeja ja lajikkeita, joiden kasvu- ja kehitysrytmit pääsääntöisesti sopivat mahdollisimman hyvin keskenään yhteen. Lisäksi on pidettävä vielä huoli kasvilajisuhteiden painotuksista, jotta laatuomaisuuksia saataisiin hiottua optimaalisiksi.

2. Mikä on tilan korjuustrategia?

Ennekuin yhtään siementä on kylvetty maahan, pitää olla selkeästi päätettynä, kuinka monta kertaa rehua aiotaan korjata. Se, kuinka hyvin mikäkin kasvilaji tai lajiketyyppi sopii minkälaiseen korjuustrategiaan, määräytyy ensisijaisesti sille tyypilliseen jälkikasvukykyyn ja nopeuteen. Siemenseosvalinnasta on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota timotein lajikevalintaan, sillä siemenseosten valtakasvina, timotei määrittää saavutettua lopputulosta hyvin merkittävästi. Lisäksi timotei lajikkeiden väliltä löytyy huomattavia eroja jälkikasvukyvyn voimakkuudesta.

image2ekco.png

Jos tila tietää aikovansa korjata nurmet kolmeen kertaan, on ongelmallista, mikäli iso osa käytetyn siemenseoksen komponenteista ei tue valittua strategiaa. Tällaisessa tilanteessa tilalla hukataan osa potentiaalisesta maksimisadosta. Toisaalta jos tilalla tiedetään, että nurmet halutaan korjata kahteen kertaan, luodaan itselle hankala asetelma, mikäli iso osa valitusta siemenseoksesta pyrkii kasvamaan liian syyskasvupainotteisesti. Tästä seuraa ylimääräistä työtä mahdollisten syksyisten tasausniittojen muodossa, talvituhoja ja kasvustojen voimakasta lajittumista usein epäedulliseen suuntaan.

 Valittuun korjuustrategiaan lähtökohtaisesti sopimattomia vaihtoehtoja ei kuitenkaan ihan täysin kannata unohtaa kokonaan pois seoksista, jos pidetään huolta painotuskysymyksistä. Esimerkiksi käyttämällä hieman pohjoisen tyypin timoteilajiketta eteläisen tyypin lajikkeen rinnalla, auttaa ylläpitämään sadon korkeaa laatua hieman pidempään yllä ja levittämään optimaalista korjuuaikaikkunaa, ilman että satopotentiaalista tarvitsee juurikaan lajikevallinnan takia tinkiä. Ruokonata taas esimerkiksi soveltuu aggressiivisen kasvurytminsä puolesta parhaiten kolmen niiton strategiaan, jos se halutaan korjata hyvälaatuisena pois, mutta sillä on toisaalta myös valtavan juuristonsa myötä maanrakenteen kannalta positiivisia vaikutuksia kivennäismailla ihan pelkästään sitä kautta, että se kasvaa alustassaan. Siten ruokonataa voi maltillisina pitoisuuksina harkita myös kahden niiton seoksiin, jos tilan pelloilla on parannettavaa maan rakenteen kautta tai jos haetaan selkeää kuitulisää laatukysymysten kautta.

Tilojen kannattaa myös muistaa, että samalla tilalla voi toteuttaa useampaakin korjuustrategiaa. Tätä ajatusta kannattaa soveltaa esimerkiksi siten, että siirtää parhaat lohkot suoraan kolmen niiton strategiaan ja pyrkii hyödyntämään niiden korkean satopotentiaalin täysivaltaisesti. Keskinkertaisilla ja sitä huonommilla lohkoilla taas kannattaa panostaa ennemmin kahden hyvän sadon tavoitteluun tai siirtää osa suoraan kertakorjuulle. Tässä tapauksessa kannattaa muistaa myös se, että usean eri korjuun strategia vaatii myös enemmän kuin yhden siemenseoksen tilan valikoimaan.


3. Minkälaisille maalajeille siemenseosta aiotaan kylvää?

Kolmantena merkittävimpänä huomioitavana seikkana tulee tilan maalajit ja kasvualustan ominaisuudet. Kuinka hyvin jokin kasvilaji soveltuu jollekin alustalle, määräytyy ensisijaisesti kasvin juuriston ominaisuuksien mukaan. Mitä syvempijuurisista kasveista puhutaan, sitä paremmin ne sietävät kuivuutta, viihtyvät paremmin kovilla ja paljon savesta sisältävillä alustoilla ja kääntäen ovat myös sitä herkempiä peltojen huonolle vesitaloudelle tai viihtyvät sitä huonommin kosteilla ja eloperäisillä alustoilla. Syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi ruokonata, koiranheinä, puna-apila ja sinimailanen. Matalajuuriset kasvit taas menestyvät sitä paremmin, mitä hikevämmällä ja löyhemmälle kasvualustalle ne pääsevät kasvamaan. Toisaalta raskaammat maalajit ja kuivat alustat kurittavat matalajuurisia nurmikasveja. Esimerkiksi timotei lukeutuu matalajuurisiin nurmikasveihin. Nurminadan ja englanninraiheinän juuristot eivät ole selkeästi matalia tai syviä´, joten ne ovat tässä mielessä kasvualustavaatimuksiltaan todella joustavia. Lisäksi esimerkiksi pellon happamuus vaikuttaa kasvien menestymiseen alustallaan, happamuutta parhaiten sietäviä nurmikasveja lienevät timotei, englanninraiheinä ja apiloista alsike. Mikään näistä kasveista ei kuitenkaan ole läheskään parhaimmillaan happamissa olosuhteissa.

Timotei on alustasta ja olosuhteista riippumatta siemenseostemme pohja, jonka pitoisuuden tulisi olla kaikissa seoksissa 50-80 % välillä, riippuen maalajista. Siemenseosta tulisi painottaa siten, että timotein pitoisuuden tulisi olla lähempänä ylärajaa, mitä kosteampaa tai eloperäisempää alustaa pyritään seoksella kylvämään. Mitä raskaampaa ja kuivempaa alustaa viljellään, sitä lähemmäs timotein pitoisuuden tulisi olla lähempänä alarajaa.

image83y8v.png

Tutustu A-Rehun nurmisiemenseoksiin

 

Tahvola Essi

Hanketyöntekijä

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Nurmiasiantuntija, NurmiNauta

nurminauta_osallistujat.jpg