Laidunsuunnittelun ABC

Laidun – nautatilan halvin vai kallein rehu?


Suomalaisissa laitumissa on valtava määrä hyödyntämätöntä satopotentiaalia. Jos unohdetaan kaksi edellistä poikkeuksellista kasvukautta tuloksineen ja tarkastellaan aikaisempien, hieman keskimääräisempien kasvukausien
Lohkotietopankkiin tilastoituja laidunten satomääriä, voidaan todeta, että Suomalaisissa viljelyissä laitumissa ylletään keskimäärin noin 3000-3500 kakg hehtaarisatoihin. Luomutiloilla jopa alle 3000 kakg/ha. Edellä mainituilla luvuilla laidunnurmen hinta tukemattomana liikkuu 30-35 snt/kgka. Samaan aikaan samoilla tiloilla voidaan tuottaa helposti kaksikertainen määrä säilörehua laidunten satoihin nähden, hintahaarukkaan 14-20 snt/kgka tukemattomana. Kun viedään tämä yhtälö tuotantokustannuslaskelmiin ja huomioidaan keskimääräiset kustannukset sekä laitumille, että säilörehuille, saadaan keskimääräiselle hyvälle, noin 7500 kakg/ha säilörehua tuottavalle tilalle lopputulemaksi, että alle 4500 kakg/ha sadolla laidun on tilan kalleinta rehua ja jotta se olisi halvinta, satotason tulisi olla yli 5500 kakg/ha. Vajaatuottoisten viljeltyjen laidunten merkitys tilan taloudelle korostuu, mitä enemmän laidunalaa on ja tämä asettaa yleensä emotilat erityiseen mietiskelyasemaan. Luonnonlaitumet eivät kuulu mukaan tähän tarkasteluun. 

 

Suomalainen kasvukausi asettaa omat haasteensa laidunten kokonaisvaltaisen hyödyntämiseen 

 

Jos tarkastellaan kuinka nurmet Suomessa kasvavat, voidaan todeta laiduntamisen näkökulmasta: haastavasti. Timotei on kasvustoissamme päävaltakasvi, ja sen kasvurytmi on etenkin pohjoisen tyypin lajikkeilla erittäin kevätkasvupainotteinen.  Timoteilaitumen kasvunopeus keväällä on MTT:n vuosituhannen vaihteen tutkimusten mukaan 100-160 kg/vrk/ha tasoa, josta se lähtee hiipumaan heinäkuun alkuun noin 80 kg/vrk/ha ja kasvukauden edetessä aina edelleen noin parin-kolmenkymmen kilon luokkaan syyskuuhun mennessä. Eteläisen tyypin timoteilajikkeet ovat selkeämmin syyskasvupainotteisia, eivätkä nämä luvut edusta täysin niiden kasvurytmiä.  Laidunnussuunnittelussa nurmen kasvurytmin huomioiminen on kuitenkin yksi onnistuneen laidunkauden kulmakivistä.  

Yleistäen voisi todeta, että laidunkausi aloitetaan Suomessa liian myöhään ja liian pitkiin kasvustoihin. Koska timoteivaltaisten kasvustojen kasvu on niin kiivasta keväisin ja tämä ajanjakso asettuu päällekkäin muiden peltotöiden kanssa, meidän on vaikea välttyä nurmen kasvun kannalta negatiivisestä alkuasetelmasta ja siitä seuraavasti kierteestä, kun eläimet yleisesti ottaen pääsevät laitumille liian myöhään. Sopiva ajankohta aloittaa laidunnus on heti kun kantavimmat maat ovat riittävän kuivat ja nurmi on noin 10 cm korkeaa. Toisaalta laiduntamista ei enää kannata aloittaa lainkaan, vaan korjata säilörehuksi, mikäli nurmi on jo reilusti yli 40 cm mittaista. Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta tällä tavalla vältytään hukalta ja saadaan kevätkasvu kokonaisuudessaan talteen ja loppukasvukaudelle hyvä laidunkierron pohja luotua.  

Lisäksi laiduntamisen aloittamista kannattaa täsmätä miettimällä, kuinka paljon laidunalaa on käytettävissä? Mikäli tiedät, että laidunalaa on niukasti, kannattaa sadon täysipainoisen hyödyntämisen näkökulmasta laidunnus aloittaa vasta kun nurmi on päässyt ensin kunnolla kasvamaan noin 30 cm mittaan. Mikäli laidunalaa on sopivasti tai jopa runsaasti, sen tärkeämpää on aloittaa laiduntaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

 

Mikä on sopiva laidunlohkon koko? 

 

Koska nurmemme kasvavat luonnostaan eri vauhtia eri vaiheissa kasvukautta, tämä johtaa siihen lopputulemaan, että optimaalinen laidunlohkon koko vaihtelee riippuen tarkasteluajankohdasta. Hyvä tapa aloittaa laidunnussuunnittelu on haarukoida karkeasti laidunalan tarve eläinryhmää kohden. Karkea ja perinteinen noin 0,5 ha/emo-vasikkapari on hyvä lähtökohta lähteä jatkojalostamaan asiaa eteenpäin. Pinta-alatarpeeseen perustuvassa mitoituksessa on se ongelma, ettei se ohjaa viljelijää mitoittamaan laidunlohkon kokoa tai ota kantaa, kuinka kauan eläinryhmän on hyvä viettää tietyllä alueella eli itse kiertoon. 

Laidunlohkolle ei oikeastaan ole minimikokoa tehokasta laidunkiertoa toteuttavalla tilalla. Minimikoon määrää ensisijaisesti se, kuinka usein eläimiä ollaan valmiita siirtämään lohkolta toiselle. Laidunlohkon maksimikokoa rajaa nurmen sadontuoton näkökulmasta nurmen jälkikasvun käynnistymiseen kuluva aikaikkuna. Aikaikkunan suuruuteen taas vaikuttaa yhtenä merkittävimpänä tekijänä laiduntamisen jälkeinen nurmen sängen jättökorkeus. Sopiva sängen mitta laiduntamista lopettaessa on noin 8 cm, jonka alle mennessä nurmet ovat ylilaidunnettuja. Kun sänki jää sopivaan mittaan, hyvissä olosuhteissa jälkikasvu käynnistyy jo 3-4 päivän sisällä laiduntamisen aloittamisesta. Eläimet tulee poistaa lohkolta jälkikasvun käynnistyttyä sen takia, että ne pyrkivät laitumilla syömään aina nuorinta ja maittavinta nurmea. Jos eläimet jätetään syömään juuri toipumassa olevaa kasvustoa, heikennetään samalla merkittävästi nurmien satopotentiaalia. Sopiva lohkon koko onkin siis sellainen, jossa eläimille riittää ilman lisäruokintaa riittävästi nurmea korkeintaan siksi aikaa, kun nurmien jälkikasvu käynnistyy, ilman ylilaiduntamisen puolelle menoa.  

 

Yli- ja alilaiduntaminen ovat laiduntamisen pahimmat synnit 

 

Kun nurmea ylilaidunnetaan, syödään samalla loppukasvukauden satopotentiaalia pois. Nurmien jälkikasvu käynnistyy ylilaidunnetuissa kasvustoissa muutamien päivien sijasta nähtävästi vasta muutamien viikkojen kuluttua. Menetämme siis ylilaiduntamalla pahimmillaan jopa kolmanneksen koko laidunkaudesta pelkästään nurmien kasvun käynnistymisen odotteluun. Laiduntamisen lopettamisen ja jälkikasvun käynnistymisen välisenä aika nurmi ei siis nähtävästi kasva ollenkaan.  Ympäristötekijät vaikuttavat myös merkittävästi lopputulemaan, mutta ylilaiduntaminen on kuitenkin viljelijän hallittavissa oleva ilmiö. Alilaiduntaminen taas tarkoittaa käytettävissä olevien laidunten vain osittaista hyödyntämistä esimerkiksi ylipitkien kasvustojen laiduntamisesta aiheutuvaa hukkaa ja sitä kautta jo kasvaneen sadon tuhlausta.  

Kannattaa muistaa myös, että jatkuva laidunnus, eli laidunnuksen muoto, jossa eläimet viettävät viikkokausia tai jopa koko laidunkauden yhdellä tai kahdelle jakamattomalla alueella, on vain yksi ylilaiduntamisen muoto. Jatkuva laiduntaminen ei menetelmänä tue hyviä laidunten satotasoja tai laadukkaan laidunnurmen tuotantoa, eikä etenkään eläinten kuntoluokkien ylläpitoa tai niiden nousua laidunkauden aikana. Tehokas laidunkauden kokonaisvaltainen hyödyntäminen tulee mieli näissä ajatuksissa vaatimaan suurella osalla tiloista laidunnuskulttuurin kokonaisvaltaista muutosta. 


Ota laidunnussuunnittelutyökalu käyttöön jo tälle kaudelle! 

 

Tuottava Nautatilan Nurmi-kehityshankeen puitteissa on luotu kaikille avoin emotilan laidunnussuunnittelutyökalu laidunkierron suunnittelun helpottamiseksi. Työkalu mallintaa nurmen kasvun läpi kasvukauden yhdistettynä laiduntamiseen liittyvien reunaehtoihin. Työkalu ohjaa jakamaan käytettävissä olevat laitumet optimaalisesti sadon maksimoimisen näkökulmasta ja antaa ennusteen laidunkauden etenemisestä ja laidunten riittävyydestä sekä satotasosta. Työkalua käyttääksesi tarvitset tiedot eläinmääristä ja käytettävissä olevasta laidunalasta sekä nurmien kunnosta. Maitotilat voivat myös hyödyntää työkalua, mikäli eläimet lähtökohtaisesti laiduntavat kaikki ajat lypsyjen välissä. 

Tilaa tästä laidunsuunnittelutyökalu


Onnistuneen laidunkauden nyrkkisäännöt sadon maksimoimisen näkökulmasta viljellyillä laitumilla 

 

  • Tee selkeä suunnitelma ennen laidunkauden alkua. Kun mietit kauden etenemisen etukäteen huolellisesti läpi, on todennäköisempää, että myös olet oikea-aikaisesti liikenteessä laidunasioiden puolesta, kun niiden hetki koittaa. Laidunnussuunnitelma on samalla myös aitaamissuunnitelma ja auttaa sinua varaamaan oikean määrän työaikaa ja tarvikkeita kauden tarpeisiin.
     
  • Täydennyskylvä laitumet mieluiten vuosittain keväällä ja panosta perustamisvaiheen täydelliseen onnistumiseen, sillä yksi tärkeimmistä hyvän laidunsadon kulmakivistä löytyy nurmen mahdollisimman korkeasta tiheydestä. Suosi eteläisen tyypin timoteivaltaisia seoksia ja yhdistä niihin voimakkaan jälkikasvukyvyn omaavia, laidunnusta hyvin kestäviä nurmikasvilajeja, kuten englanninraiheiniä, niittynurmikoita ja säilörehutyypin valkoapiloita. Huomaa, että timotei ei lähtökohtaisesti ole hyvä laidunkasvi ja tästä syystä laidunseoksen on erityisen tärkeää olla monipuolinen ja muilta komponenteiltaan hyvin laidunnusta kestävä. Harvat säilörehusiemenseokset ovat hyviä laidunseoksia. 
  • Optimaalinen laidunlohkon koko ei ole sama läpi kasvukauden, johtuen nurmiemme kasvurytmistä. Tästä syystä joudut jonkin verran tekemään aitaustöitä koko kasvukauden ajan.  

  • Älä anna eläinten syödä nurmea alle 8 cm mittaan, toisaalta yli 12 cm sängestä ei ole sadontuoton kannalta merkitystä. Alle 8 cm syödyt laitumet ovat ylilaidunnettuja. 

  • Korjaa laidunnurmet mieluummin säilörehuksi, kun niiden pituus alkaa olla reippaasti yli 40 cm. Pitkissä nurmissa tulee helposti paljon tallaustappiota ja hukkaa eli alilaiduntamista. 

  • Jätä perustamisvuoden monivuotiset laidunnurmet mieluiten kokonaan laiduntamatta, käytäntö tukee satovuosien hyvien satotasojen varmistamista. 

  • Eläimet tulee siirtää laidunlohkolta pois ennen nurmen jälkikasvun käynnistymistä, jotta ne eivät söisi uusinta tuoreinta kasvua ja siten taannuttaisi nurmen jälkikasvukykyä. Nurmen jälkikasvu käynnistyy hyvissä olosuhteissa jo 3-4 päivän sisällä laiduntamisen aloittamisesta. 
  • Jos annat eläimille lisäruokintaa laitumelle, älä anna sitä sellaisella lohkolla, joka on osa aktiivista laidunkiertoa, koska eläimet ylilaiduntavat lohkoa viettäessään siellä aikaa.  Valitse mieluummin lohko, jonka aiot joka tapauksessa lopettaa syksyllä, luonnonlaidun tai joku ennakkoon valittu kantavalla oleva lohko eli niin sanottu ”parkkilohko”, jonne eläimet siirretään odottamaan aktiivisessa kierrossa olevien laidunnurmien toipumista. Huomioi kuitenkin tukiehtojen vaatimukset laidunlohkojen kasvipeitteisyyteen. 

  • Puhdistusniitä laidunlohkot säännöllisesti. Puhdistusniittolla ei pelkästään estetä rikkkasvien leviämistä, vaan sillä myös stimuloidaan nurmikasvien sivuversojen kasvua.


nurminauta_osallistujat.jpg