Skip Navigation LinksEtusivu » AtriaNauta » Ruokinta ja rehut » Karkearehut » Säilörehuanalyysi antaa pohjan ruokinnan suunnittelulle

Säilörehuanalyysi antaa pohjan ruokinnan suunnittelulle 



Säilörehuanalyysissä selvitetään rehun laatu ruokinnan kannalta eli saadaan arvosana kesällä tehdylle rehunkorjuulle. Sen tulkinta antaa tietoa siitä, miten karkearehua täydennetään tarkoituksen mukaan.Analyysituloksista on luettavissa kolme osa-aluetta: säilönnällinen laatu, koostumus ja rehuarvot. Tämän lisäksi kannattaa pyytää kivennäisanalyysit.

Säilönnällinen laatu

Rehun ulkonäkö ja tuoksu kertovat paljon säilönnällisestä laadusta. Hyvin säilynyt rehu tuoksuu ja maistuu raikkaalle suolakurkulle. Säilönnällistä laatua kuvaavat 

  • happamuus eli ph 
  • ammoniakkityppi 
  • liukoinen typpi 
  • maito- ja muurahaishappo
  • haihtuvat rasvahapot 
  • sokeri

Happamuuden estää rehun pilaantumisen. Tavoite pH:lle vaihtelee kuiva-aineen määrän mukaan. Märillä rehuilla pH:n pitäisi olla alle neljän, esikuivatuissa säilörehuissa normaali ph on hieman korkeampi. Tavoite on kuitenkin olla aina alle 4,5. Samoin biologisia säilöntäaineita käytettäessä pH jää yleensä hapolla säilöttyä korkeammaksi. 

Ammoniakki- ja liukoinen typpi kuvaavat valkuaisen hajoamista. Mitä korkeampi arvo, sitä pidemmälle valkuainen on hajonnut vähentäen rehun hyväksikäytettävyyttä ja usein maku- ja hajumuutosten vuoksi myös syöntiä. Maitohappoa muodostuu säilörehuun sokereiden käymistuotteena, muurahaishappo tulee säilöntäaineesta. Molemmilla on rehua säilövä vaikutus.

Haihtuvien rasvahappojen määrä kuvastaa mahdollista rehun virhekäymistä. Niistä ikävin on voihapon muodostuminen rehuun. Se voi aiheuttaa sivumakua maitoon voimakkaan hajun lisäksi myös lehmän ruuansulatuskanavan kautta imeytyen. Vähemmän haitallisia haihtuvia rasvahappoja ovat etikka- ja propionihappo. Kohonnut tulos analyysissä ei siis automaattisesti tarkoita voihappoitiöongelmaa.
Sokerin määrä säilörehussa kuvaa säilönnän onnistumista. Usein alhainen sokeri viittaa virhekäymiseen. Sokerin määrään vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät, kuten riittävä lannoitus ja niittoajakohta. Sopiva ravinteiden määrä pitää heinäkasvin kasvussa, kasvava kasvi yhteyttää ja muodostaa sokereita kasviin. Yhteyttäminen puolestaan tapahtuu auringon valon voimalla, joten päivällä niittäminen nostaa kasvin sokerin määrää.

Säilörehun koostumus

Säilörehun koostumusta kuvaavat 

  • Kuiva-aineen ja kuidun määrä (NDF), 
  • raakavalkuainen, 
  • D-arvo 
  • tuhka

Usein analyysituloksessa ensimmäiseksi huomio kiinnittyy tuloksen D-arvoon. Se kuvaa orgaanisen aineksen sulavuutta säilörehun kuiva-aineesta eli käytännössä sitä, paljonko märehtijä saa säilörehusta ”irti”.

Sillä, paljonko märehtijä pystyy hyödyntämään rehukasvista sulavan kuidun kautta, on suurin merkitys tuotokseen ja ruokinnan täydennystarpeeseen. Kovin heikosti sulavaa karkearehua verrattuna hyvin sulavaan on kallista ja kokonaan mahdoton korvata ruokinnassa. Kuiva-aineella on merkitystä erityisesti aperuokinnassa punnitukseen. Toki hyvin märkä (esim. ka alle 25) tai kovin kuiva (ka yli 40) rehu voivat vaikuttaa alentavasti syöntimäärään ja sitä kautta maitotuotokseen tai kasvuun, vaikka muut tekijät olisivatkin kunnossa.

Pötsin mikrobit tarvitsevat kuitua toimiakseen kunnolla . Kuidun määrä nousee rehukasvien vanhetessa, kasvilajista ja -lajikkeesta riippuen eri nopeudella. Alhainen kuidun määrä altistaa happamalle pötsille ja on ruokinnan kannalta haaste. Tarvittaessa kuitua on lisättävä jollain komponentilla tai vähäinen kuidun määrä huomioitava alhaisemmalla väkirehun määrällä. Tuhka kuvaa rehussa olevien kivennäisaineiden määrää. Raakavalkuaisen määrä säilörehussa riippuu kasvin korjuuasteesta ja typpilannoituksesta. Riittämätön typen määrä pakkotuleennuttaa heinäkasvit heikentäen sadon sekä laatua että määrää.

Rehuarvot

Rehuarvot kuvaavat sitä, paljonko märehtijä saa energiaa ja ohutsuolessa imeytyvää valkuaista kilossa kuiva-ainetta sekä pötsin valkuaistasetta. Rehuarvoja ovat 

  • Me, eli muuntokelpoinen energia
  • OIV 
  • Syönti-indeksi

Muuntokelpoisen energian, Me, määrä lasketaan suoraan D-arvosta (0,016*D-arvo).

OIV kuvaa sitä, paljonko pötsin mikrobien tuottamaa valkuaista sekä pötsin ohittavan, ohutsuolessa imeytyvän valkuaisen määrää. Tämä kuvaa myös lypsylehmän ruokinnassa lypsättävän valkuaisen määrää. Pötsin valkuaistase on riittävä, kun se on yli nollan. Tästä harvoin tulee käytännössä ongelmaa.

Laajimmin rehun laatua kuvaava luku on syönti-indeksi. Sillä kuvataan rehun koostumuksen vaikutusta syöntiin. Syönti-indeksiin vaikuttavat D-arvo, käymislaatu, kuiva-ainepitoisuus, kuidun määrä, sato ja kasvilaji. Yhden indeksipisteen nousu nostaa kuiva-aineen syöntiä 0,1 kg/päivä. Kasvilaji- ja lajikevalinnoilla voi vaikuttaa säilörehun koostumukseen. Lajikkeiden korsiintumisnopeus vaihtelee jonkun verran. Kasvilajeista maittavuutta alentaa esimerkiksi ruokonata, jos sitä on suurina määrinä siemenseoksessa.

Hyvässä säilörehussa osatekijät ovat tasapainossa

Märehtijän kannalta tuotoksen ja kasvun perusta on hyvälaatuinen ja tarkoituksenmukainen säilörehu. Se sisältää sopivasti energiaa, valkuaista ja kuitua. Lypsylehmillä ja teurasnaudoilla tavoitteena on D-arvo 680-700, umpilehmille riittävä D-arvo on puolestaan 600 lähettyvillä. Säilörehuanalyysi antaa suunnan sille kuinka ruokintaa täydennetään. Tärkeintä on tasapaino karkea- ja väkirehun välillä, kuidun, valkuaisen sekä energian sopiva määrä.

Säilörehuanalyysi on toki aina peräpeiliin katsomista: mennään juuri niillä eväillä, jotka on korjattu. Seuraavaan kesään ja rehuntekoon valmistautuessa sekä nurmiseoksia valitessa kannattaa pitää mielessä myös edellisen kesän sato.

Sanna Kakriainen-Rouhiainen
Asiakkuuspäällikkö

Analyysiarvo

Tavoitearvot

pH happamuus

hyvä <4,0

riski 4,0-4,5

huono >4,5

ammoniakkityppi g/kg-N

alle 40 hyvä

tavoite alle 60

riski yli 80

maito- ja muurahaishappo

happosäilöntä 35-60

biologinen 50-80

haihtuvat rasvahapot

alle 10

sokeri

50-150

kuiva-aine (ka) g/kg

300-400

raakavalkuainen g/kg ka

lihanaudat ja lypsylehmät: 130-160

kuitu NDF g/kg ka

530-580

D-arvo g/kg ka

lihanaudat ja lypsylehmät: 680-710

tuhka g/kg ka

50-100

energia-arvo Me Mj/kg ka

10,7-11,2

OIV-arvo g/kg ka

80-88

PVT g/kg ka

yli 0

Syönti-indeksi

yli 107 (1. sadossa, toisessa sadossa 100)