PELTOVILJELY

Ylös satokuilusta ja kohti tarkkaa viljelyä

03.04.2023 15:46

Atria Tuottajat 1_2023 Heikki Lehtonen.jpg

Yhteistä kaikille kasvinviljely- ja kotieläintiloille on se, että toiminnasta on saatava enemmän tuloja kuin aiheutuu kuluja. Toiminnan kokonaisuuden tulisi sopia myös omaan jaksamiseen. Samalla maatalouden tulisi sopeutua ilmastonmuutokseen ja olla kestävää. Mistä löytyvät ratkaisut tulevaisuuden tuottavaan ja kestävään viljelyyn, tutkimusprofessori Heikki Lehtonen?  

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Lehtonen tutkii työkseen maatalouden ”rahapuolen”, eli maatalousekonomian, ja maatalouden kestävyyden välistä suhdetta ja laatii taloudellisia mallinnuksia tämän suhteen edistämisestä ja siihen sopivista julkisen vallan ohjauskeinoista. Lehtonen on matemaattisesti suuntautunut ja hänen tutkimusalallaan ratkaisut tapaavat löytyä monelta eri tieteenalalta: biologiasta, agronomiasta, eikä vähiten myös sosioekonomiasta eri muodoissaan. Siksi kysymykseen viljelyn tuottavuuden kehityksestä ja viljelyn merkityksestä ei löydy yksioikoista vastausta. Pitää sukeltaa maatalouden ytimeen, ruokaturvaan.  

– Vuosikymmenien yli kantava ruokaturva vaatii kannattavuutta ja kestävyyttä. Meillä on sopeutumishaasteita niin ilmastonmuutoksen, ihmisten asenteiden, luonnon monimuotoisuuden kuin taloudellisen kestävyyden osalta.  

RUOKATURVAN MERKITYS ON VOIMAKKAASTI TIEDOSTETTU

Ruokaturvan ja kestävyyden vahvistaminen puolestaan edellyttää, että tuottajien asemaa ruokaketjussa ja sen voitonjaossa vahvistetaan. Kestävyyssiirtymät panostuksineen eivät ole muuten mahdollisia. 

– Kaikessa pitää ottaa yhä paremmin huomioon erilaisten viljelijöiden tarpeet. Päätoimisella kotieläintilalla on hyvin erilaiset mahdollisuudet ja rajoitteet kuin sivutoimisella kasvinviljelytilalla esimerkiksi työajan, konekannan ja yhteistyömahdollisuuksien suhteen.  

Maatalouden tuottavuuden kasvua on haettu Suomessa pitkään tilakokoa kasvattamalla ja työntekoa tehostamalla. Lehtosen mukaan tämä tie alkaa olla osalla maatiloista ja alueista loppuun kuljettu; ainakaan ympäristön kustannuksella ja viljelijöiden huonoilla tuloilla tämä ei voi jatkua. 

– Jatkossa ympäristötehokkuus ja hyväksyttävyys painavat vaakakupissa yhä enemmän.  

ILMASTONMUUTOS LYÖ KAPULOITA RATTAISIIN

Ilmastonmuutos on keskeinen syy siihen, että viljelyn tuottavuus ei ole kehittynyt odotetusti enää kymmeniin vuosiin. Lehtosen mukaan sadot ovat 2000-luvulla polkeneet keskimäärin paikallaan, vaikka on ollut hyviä kasvukausia ja on kehitetty uusia satoisia lajikkeita.  

– Olemme jo vuosikymmeniä sopeuttaneet viljelyä pitenevään kasvukauteen. Samalla kylmät, kuumat, märät tai kuivat vuodet sekä epäsuotuisat sateiden ajoitukset ja tuholais- ja tautipaineen kasvu ovat aiheuttaneet satotappioita. Panoshinnat ovat nousseet, mikä on vähentänyt pyrkimyksiä parempiin satoihin.  

Lehtonen toteaakin, että suurimman mahdollisen sadon tavoittelu on itse asiassa harvoin taloudellisesti kannattavaa. 

– Sitä vastoin merkittävien sadonlisien tavoittelu kohtuuhintaisin keinoin todennäköisesti kannattaa. Peltoviljelyä kannattaakin kehittää siltä osin, kuin panokselle ja vaivalle on odotettavissa tuottoa. Ilmaston lämpeneminen antaa myös mahdollisuuksia parempiin satoihin ja maatilan resurssien taloudellisempaan hyödyntämiseen.  

Millaisella kehityksellä sadonlisäystä sitten kannattaa hakea, ilmastonmuutos ja maatilan talous huomioiden? Lehtonen kertoo, että kasvintuotannon tutkimuksessa on seuloutunut esiin kolme keskeistä pääkohtaa, jotka vastaavat tähän.  

– Ensinnäkin nykyisiin kasvuolosuhteisiin sopivia uusia kasvilajeja on kehitettävä ja niitä on viljeltävä tarkasti. Toiseksi pellon kasvukuntoa on parannettava vanhoilla hyviksi havaituilla, nykyisin hiiliviljelyksikin kutsutuilla toimenpiteillä, eli peruskuivatusta, maan rakennetta ja vedenpidätyskykyä kehittämällä ja eloperäistä ainesta lisäämällä. Kolmanneksi on kehitettävä kasvinsuojelua ja viljelykiertoja niin, etteivät sadot olennaisesti heikkenisi, vaikka kasvitautipaine kasvaa. 

SATOKUILUSTA SATOPOTENTIAALIIN

Kuva satokuiluista ja niiden pienentämisestä osoittaa, miten suuria sadonmenetyksiä (tai lisäyksiä) voi aiheutua eri tekijöistä yksin tai erikseen. Näistä tekijöistä johtuen samoilla alueilla toimivat viljelijät voivat saada hyvinkin erilaisia satoja ja katteita työlleen. 

– Satopotentiaalin ja todellisen sadon eroa on usein vaikea kuroa kokonaan umpeen, mutta merkittävät satoparannukset ovat ainakin yksittäisillä peltolohkoilla mahdollisia.  

s7_kuvio.jpgParannus kaikissa kolmessa satokuilu-ryhmässä vaikuttaa satoon välittömästi tai seuraavana kesänä. Vaikutuksen kesto kuitenkin vaihtelee: ojituksen parantamisen vaikutusaika satoon kestää noin 20–50 vuotta, kalkituksen 10–15 vuotta, ja lannoituksen ja kasvinsuojelun 1–2 vuotta. 

UUSIA LAJIKKEITA JA TARKKAA VILJELYÄ

Lehtonen kannustaa viljelijöitä tutustumaan uusiin lajikkeisiin mahdollisimman hyvin ja vaatimaan lisää tietoa siitä, miten niitä pitäisi viljellä. Tautipaineen kasvun takia Luonnonvarakeskus on aiemmin tutkinut myös fungisidi-ruiskutuksen satovastetta eri lajikkeista. 

– Jotta panoksista saataisiin selvästi isompi tuotto, pitäisi olla tietoa, mitä sanotaan esimerkiksi lajikkeen typen tarpeesta ja tautiherkkyydestä sekä millaisissa kierroissa sitä kannattaa viljellä. Kasvinsuojelussa fungisidi-ruiskutus voi olla hyvin kannattava toimi kesänä, jolloin olosuhteet ovat sienitaudeille suotuisat.  

Lehtosen puheissa vilahtaa usein sanapari ”tarkka viljely”. Tämä tarkoittaa tarkkuutta panoskäytössä (riittävästi lannoitetta, oikea-aikainen kasvinsuojelu mekaanisesti tai ruiskutuksella), joka on räätälöity lohkokohtaisesti niin, että lohkolta voidaan hyödyntää sen satopotentiaali. Tarkkaan viljelyyn kuuluu olennaisesti myös viljelykierron kehittäminen, jotta panoksille on mahdollista saada hyvää vastetta.  

– Katse kääntyy väistämättä maaperään, ja ilmastonmuutos haastaa nyt tähän. Viljelijän pitää olla hereillä myös siinä, ettei hyviä maita viljellä yksipuolisesti, sillä peltojen kasvukunnon säilyttäminen on tilan toiminnan elinehto. Tiivistymisvaarassa olevien tai orgaaniselta ainekseltaan köyhtyneiden lohkojen toimenpiteet kannattaa punnita. Myös etäisyys peltolohkolle vaikuttaa siihen, mitä kannattaa tehdä. 

MONIMUOTOISUUS JA VILJELIJÄN MAINE

Maatalousympäristön monimuotoisuus on tärkeää, ja siitä tarvittaisiin Lehtosen mukaan enemmänkin ohjeistusta.  

– Monimuotoisuus ei toteudu vain luonnonhoitopeltojen ja kesannon kautta, vaan myös viljelykierron erilaiset kasvit sekä maisemaelementit, etenkin peltojen reunoilla ja keskellä, ovat merkittäviä. Viljelijöiden olisi hyvä ymmärtää, mistä tulee esimerkiksi linnuston monimuotoisuus. Monipuolinen linnusto voi vähentää tuhohyönteisiä. 

Monimuotoisuutta edistäville toimenpiteille on vielä vaikea laskea taloudellista kannattavuutta, mutta Lehtosen mukaan monimuotoisuus on mainekysymys ja siten myös viljelijöiden omissa intresseissä. Yhteiskunnan arvostukset muuttuvat ja niihin odotetaan myös maatalouden vastaavan. Esimerkiksi kotimaisille valkuaiskasveille näkyy kasvavaa kysyntää.  

– Markkinoilla ei vielä hinnoitella epäedullisia ilmastovaikutuksia, mutta jos pystyttäisiin todentamaan, että viljely edistää monimuotoisuutta, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistökuormitusta, lisähintaa olisi perusteltua tuotteille maksaa. Pienikin lisähinta voisi olla merkittävää viljelijän katteelle, Lehtonen sanoo. 

Elintarviketeollisuudella, kaupalla ja yhteiskunnalla onkin Lehtosen mukaan laaja vastuu, jotta saadaan luotua edellytykset ja asetelma, jossa hyväksi katsottu tekeminen on viljelijälle mahdollista ja kannattavaa.  

Atrian kaltaisten suurten toimijoiden tehtävänä on Lehtosen mukaan määritellä hyviä käytänteitä, joiden noudattamista suositellaan ja jopa vaaditaan. 

– Lisäksi on olennaista tarkastella, mitä rajoituksia alueen tiloilla on hyviin käytäntöihin pääsemisessä, ja auttaa löytämään erilaisille tiloille sopivia ratkaisuja. Se, että Atrian alkutuotantoketjussa on mukana rehutehdas ja viljakauppa, antaa jo mahdollisuuksia moneen. 

 

KUKA?

Heikki Sakari Lehtonen, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus 

Koulutus: diplomi-insinööri 1996, tekniikan tohtori 2001 (Aalto-yliopisto), maatalouspolitiikan dosentti 2005 (Helsingin yliopisto) 

Asuu: Vantaalla 

Tutkimusteemat: Maatalousekonomia, erityisesti ruokaturvan ja kestävyysnäkökulmien yhteydet ja ilmastonmuutos, maatalouspolitiikka 

Ajankohtaiset hankkeet: Finscapes, JustFood, Sompa, Vesihiisi 

Harrastukset: hiihto, pururatalenkkeily, historiakirjallisuus, metsänhoito, joutenolo 

Tausta: Kasvoi maatilalla Karstulassa 19-vuotiaaksi asti. Nykyisin Heikin veljellä on kotitilalla pienimuotoista kasvinviljelyä ja metsänhoitoa muiden liiketoimien ohella. 

Kirjoittaja
Laura Lindén, Kind Company

 

Peltoviljely keskiössä 

Peltoviljelyn kehittäminen on tulevaisuudessa keskeinen asia niin yleisesti maataloussektorin kuin Atrian ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Kanan hiilijalanjäljestä jopa yli 80 prosenttia muodostuu rehustuksesta, possullakin yli 50 prosenttia. Myös naudanlihan hiilijalanjälkeä on mahdollista alentaa rehuntuotantoa tehostamalla.  

Peltoviljelyn ympäristökestävyyden kehittäminen on kokonaisvaltaista useiden eri osa-alueiden hallintaa ja optimointia. Huomioitavana on päästöriskit niin ilmaan, maahan kuin vesistöihinkin. Lisäksi sato pitäisi vielä saada tuotettua mahdollisimman vähällä niin työtuntien kuin polttoaineidenkin näkökulmasta. Kaikesta ihmistoiminnasta aiheutuu aina jonkinlaista ympäristökuormitusta, mutta karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että kun panoksista saadaan mahdollisimman paljon irti, myös ympäristöpäästöt ovat minimissä.  

Tehokkuuden rinnalla on entistä tärkeämpää huolehtia peltojen kasvukunnosta, koska ilmastonmuutos haastaa peltoviljelyä monella tapaa. Esimerkiksi sateisuus lisääntyy, toisaalta myös kuivuuskausia esiintyy useammin. Lumettomuus aiheuttaa harmaita hiuksia erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa lisäten muun muassa ravinnehuuhtoumien riskiä vesistöihin, vaikka ravinteiden käyttöä tehostetaan.  

Ympäristöpäästöjen minimointi ja peltojen kasvukunnosta huolehtiminen kättelevät positiivisesti myös luonnon monimuotoisuuden kanssa. 

Atrialaisilla tiloilla on tehty hyvää työtä tähänkin asti. Nyt vaan täytyy ottaa ”koneesta” vielä hiukan lisää irti. Onneksi ympäristökestävyys ja talous kulkevat pääsääntöisesti käsi kädessä, koska ilman taloudellista tuottoa ei ole ruokaturvaa.  

Kirjoittaja

Teija Paavola  
Vastuullisuuspäällikkö 
Atria Suomi Oy 

Lue atria tuottajat -lehden 1/2023 jutut täältä