Harmiton vai haitallinen juolavehnä?

21.10.2021 12:20

Juolavehnä_lo.jpg
JUOLAVEHNÄN TUNNISTAA helpoimmin sen karvaisesta varresta. Yleisimmillä satoheinillä karvoja ei ole.

”Juola on heinä heinien joukossa” – vai onko sittenkään? Juolavehnän läsnäololla nurmikasvustoissa voi olla yllättäviä vaikutuksia.

Juolavehnä on kaikille viljelijöille tuttu rikkakasvi. Juolavehnän haitallisuus puitavissa kasvustoissa on kiistaton, mutta nurmenviljelijän näkökulmasta haitallisuus ei välttämättä ole ilmiselvää. Useilla nautatiloilla ei ole selkeää käsitystä siitä, kuinka yleisesti juolavehnää esiintyy säilörehukasvustoissa, ja se koetaan hankalaksi tunnistaa muista heinistä. Valkoiset juurakot ovat kaikille tuttuja, ja yleensä juolavehnän läsnäoloon herätään vasta maan muokkauksen yhteydessä.

NURMIHANKE SELVITTI SÄILÖREHUMYSTEERIÄ

Tuottava nautatilan nurmi -hanke pääsi todellisiin salapoliisitöihin Jouni ja Jenni Herralan tilalla Vimpelissä. Herralan tilalla välikasvatetaan vasikoita, ja säilörehun korkea laatu korostuu vasikkakasvattamoissa. Tilan säilörehuanalyyseissä oli jo pitkään ollut ”hassuja” ja epäloogisia lukuja, jotka eivät käyneet yhteen ruokinnasta tehtyjen havaintojen tai kasvatustulosten kanssa ja jotka hankaloittivat ruokinnan suunnittelua. Herralan tila tuli nurmihankkeemme pilottiin, ja aiheeksi valikoitui säilörehun laadun kehittäminen.

Ongelmaan lähdettiin hakemaan syytä yhteisvoimin. Yhteisillä kasvustohavaintokäynneillä huomio kiinnittyi juolavehnän paikoin runsaaseen määrään. Tilalla ei ollut kiinnitetty juolavehnään huomiota, aivan kuten käy monella muullakin tilalla. Hanke lähti yhdessä tilan kanssa tutkimaan, voisiko syy omituisiin rehuihin löytyä juolavehnästä.

Ruokinnansuunnittelu vaikeutuu juolapitoisuuden kasvaessa, ja sen optimointi voi muuttua jopa mahdottomaksi.

HAITALLISUUS EPÄSUORANA LOPPUTULOKSENA

Pilottitutkimus päätettiin toteuttaa tarkastelemalla juolavehnän laatua suhteessa satoheinien laatuun. Kokeeseen valittiin nurmipelto, jolla tiedettiin kasvavan juolavehnää. Pilotissa lohkolta otettiin satunnaisia koeruutuja, joiden kasvusto leikattiin, ja koeruudun kasvustosta eroteltiin käsin juolavehnät omaan kasaan ja satoheinät, eli timoteit ja kumppanit, omaansa. Kasat punnittiin ja rehulaboratorioon lähetettiin omat näytteensä puhtaasta juolavehnästä ja satoheinistä. Juolavehnän osuus kasvustosta vaihteli kyseisellä lohkolla 15 prosentista 40 prosenttiin, keskimäärin sitä oli noin 22 prosenttia.

Laatutuloksista saatiin selville, että ensimmäisen sadon aikaan samassa kasvustossa samana päivänä korjattavien satoheinien ja juolavehnien välillä on merkittäviä eroja. D-arvo oli juolavehnässä yli 50 g/kg ka alhaisempi verrattuna satoheiniin, ja sen valkuaispitoisuus oli merkittävästi korkeampi. Havainnot ovat merkittäviä ja selittävät osaltaan Herralan tilan ja kaikkien muidenkin juolavehnää sisältävien rehujen laatuvaihteluja.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että riippuen korjattavan kasvuston juolapitoisuudesta, ruokinnan suunnittelu vaikeutuu pitoisuuden kasvaessa, ja sen optimointi voi muuttua jopa mahdottomaksi. Asiaa ei helpota se, että juolavehnäpitoisuus harvoin on tasainen, vaan sitä voi esiintyä paikoin runsaasti tai ei lainkaan. Tästä seuraa, että myös korjattavassa ja syöttöön tulevassa rehumassassa voi olla samaan aikaan tuntemattomalla suhteella hyvin poikkeavaa laatua edustavaa rehua. Myös rehuanalyysien paikkansapitävyys heikkenee merkittävästi, jos juolavehnää ei ole tasaisesti. Lisäpäänvaivaa voi aiheuttaa myös se, että rehuanalytiikka on kalibroitu ymmärtämään satoheinien ominaisuuksia. Voi olla, että juolavehnäpitoiset rehut vaatisivat omat kalibraationsa, mutta asian vahvistaminen vaatisi oman tarkastelunsa.

Vaikka juolavehnä ei sinänsä ole eläimille vaarallista ja sitä syötetään useimmilla tiloilla muun rehun joukossa tälläkin hetkellä, on syytä pitää mielessä, että pelkästään sen läsnäolo aiheuttaa parhaan tuotantopotentiaalin menetyksen. Jos vaihtoehtoina on syöttää pelkästään satokasveista koostuvaa ensimmäisen sadon rehua tai jollakin asteella juolavehnää sisältävää rehua, on saatujen tulosten valossa ensimmäisen vaihtoehdon tuotantovaste merkittävästi parempi huomattavasti korkeamman D-arvon ja ruokinnan optimoinnin helppouden kautta. Maittavuuskysymykset ovat vielä erikseen.

VOI VAARANTAA REHUN BIOLOGISEN SÄILÖNNÄN

Ensimmäisen rehunteon aikaan juolavehnä sisältää runsaasti valkuaista ja vähän sokeria. Nämä ominaisuudet yhdessä ovat biologisen rehunsäilönnän onnistumisen kannalta suuria riskejä. Sokerit toimivat biologisen säilöntäprosessin ”polttoaineena”. Jos sokerit loppuvat ennen kuin pH on laskenut riittävän alas, käymisprosessi jää vajavaiseksi. Valkuainen taas muuttuu hajotessaan emäksiseksi ammoniakiksi, joka neutraloi happoja. Laatuominaisuuksiensa puolesta juolavehnää sisältävät kasvustot ovat suositeltavia säilöttäväksi hapolla. 

 

NÄIN TUNNISTAT JUOLAVEHNÄN:

  • Korret ja lehtitupet karvaiset, yleisillä satoheinillä karvoja ei ole
  • Usein muuta kasvustoa tummemman vihreä
  • Rento kasvutyyli, makaa herkästi muuta kasvustoa vasten

Raaka-aineanalyysi 1. sato 12.6.2020 

Tulokset g/kg ka 

Juolavehnä 

Satoheinät 

Erotus  

ka 

214 

197 

 

D-arvo 

694 

748 

-54 

ME (MJ) 

11,1 

12 

-0,9 

OIV 

106 

116 

-10 

PVT 

115 

75 

-40 

Raakavalkuainen 

265 

239 

26 

Sokeri 

63 

97 

-30 

NDF-kuitu 

567 

490 

77 

Tutustu tai kertaa säilöntäprosesseja ja niihin vaikuttavia tekijöitä esimerkisi ilmaisesta Säilörehun säilöntäoppaasta.

Kirjoittaja

Tahvola Essi

Hanketyöntekijä

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Nurmiasiantuntija, NurmiNauta

imageso2v5.png

Lue myös muut atria tuottajat 3/2021 -lehden jutut täältä