Lannoitusratkaisut ohjaavat sadonmuodostusta

Viljan valkuaispitoisuuteen vaikuttaa esimerkiksi lajike, kasvuolosuhteet, lannoitus. Valkuaista Pellosta -hanke on selvittänyt, miten edellä mainituilla tekijöillä voi ohjata rehuviljan sadonmuodostusta. 

Rannan tilalla Kauhajoen Ikkeläjärvellä tutkittiin kahden kasvukauden ajan, miten eri lannoitustekniikat vaikuttavat rehuviljan laatuun sekä satoon. Ensimmäisen kasvukauden tulokset jäivät laihoiksi ankaran kuivuuden koetellessa koetta ja tässä artikkelissa keskitytään ensisijaisesti toisen koevuoden tuloksiin. 

Kasvukaudella 2021 Vertti-ohra kärsi pahasti kuivuudesta ja sato jäi vaatimattomaksi. 

Kasvukaudella 2022 kokeeseen ohralajikkeiksi valikoitui monitahoinen Uljas ja kaksitahoinen Fandaga. Molemmille lajikkeille perustettiin 6 koekaistaa, jotka saivat erilaisia lannoituskäsittelyjä. Peruslannoituksessa laitettiin kerralla typpeä 125 kg/ha. Jaetussa lannoituksessa kylvön yhteydessä lannoitetta laitettiin 75 kg/ha ja täydennyslannoituksessa 50 kg/ha. Osa koekaistoista sai apulannan lisäksi Wigorin rikkilannoitetta joko 22 kg/ha tai 29 kg/ha. Erilaisten muuttujien vaikutukset rajattiin pois toteuttamalla koe samalla lohkolla ja tekemällä kaikille koekaistoille samanlainen kasvinsuojelu. 

Kasvukauden aikana tehtiin säännöllistä kasvustoseurantaa, jossa tarkkailtiin kasvuston kehittymistä ja koekaistojen välisiä eroja. Hyvin aikaisessa vaiheessa kasvukautta lajikkeiden välisen eron huomasi, mutta käsittelyjen välistä eroa ei pystynyt havaitsemaan. Myöhemmin kasvukaudella jaetun ja peruslannoituksen välisen eron huomasi peruslannoituksen eduksi. Selvemmin tämä ero näkyi monitahoisella ohralla. Heinäkuunlopulla eroja ei kuitenkaan pystynyt enää havaitsemaan.  

Lajikkeiden välisen eron huomasi helposti. Etualalla monitahoinen ohra ja takana kasitahoinen. 

Jokaiselta koekaistalta tehtiin satokomponenttimääritys, jossa laskettiin kasvuston tiheys sekä laskettiin pää- ja sivuversojen määrä metrin matkalta. Tämän lisäksi pää- ja sivuversoista laskettiin jyvämäärät.

Monitahoinen ohra muodosti todella vähän sivuversoja, kun taas kaksitahoisella ohralla niitä oli runsaasti. Tämä näkyi myös tiheyslaskennassa, sillä kaksitahoisen ohran kasvusto oli yli kaksi kertaa tiheämpi. Monitahoisella ohralla jyvämäärä pääversossa oli 34–38 välillä. Eniten jyviä muodostui peruslannoituksen ja suuremman rikkilisän yhdistämisellä. Vähiten jyviä puolestaan oli jaetun lannoituksen koekaistalla, joka ei saanut rikkilannoitetta laisinkaan. Kaksitahoisella pääverson jyvämäärä oli 18–19 ja sivuversojen 11–14. Eniten jyviä sivuversoon muodostui jokaiseen rikkilisän saaneeseen kaistaan. Yhteenvetona voidaan todeta rikkilisän nostaneen monitahoisella ohralla pääverson jyvämäärää muutamalla jyvällä samoin kuin kaksitahoisella sivuversoilla.  

Kuvassa satokomponenttimääritysten tulokset sekä lyhenteiden selitteet. 1. Uljas (monitahoinen), 2. Fandaga (kaksitahoinen), A. Kontrolli: Peruslannoitus N 125 kg/ha, B. Jaettu N-lannoitus N 75+50 kg/ha, C. Peruslannoitus + rikkilisä (S 20 kg/ha) Wigor S 22 kg/ha, D. Jaettu N-lannoitus N 75+50 kg/ha + rikkilisä (S 20 kg/ha) Wigor S 22 kg/ha, E. Peruslannoitus + rikkilisä (S 26 kg/ha) Wigor S 29 kg/ha, F. Jaettu N-lannoitus N 75+50 kg/ha + rikkilisä (S 26 kg/ha) Wigor S 29 kg/ha. 

Satokomponenttimääritysten jälkeen puintia odoteltiin muutama viikko. Puinnin yhteydessä jokaiselta kaistalta otettiin kolme laatunäytettä, jotta voitiin varmistaa riittävä otanta. Laatunäytteissä katsottiin hehtolitrapaino ja valkuaispitoisuus. Monitahoisella ohralla kuivaamattoman kasvuston hehtolitrapaino vaihteli 57–60 välillä ja kaksitahoisella 62–68 välillä. Korkein HLP saavutettiin peruslannoituksella, kun taas matalin tuli peruslannoituksena ja suuremman rikkilisän yhdistelmällä. Muiden käsittelyjen HLP oli 59.

Kaksitahoisella ohralla tulokset olivat hyvin samansuuntaiset, sillä korkein HLP saavutettiin pelkällä jaetulla lannoituksella ja matalin jaetun lannoituksen ja suuremman rikkilisän yhdistelmällä. Peruslannoituksen HLP oli 66 ja muiden rikkikäsittelyjen 65. Näiden tulosten perusteella rikkilisä ei nostanut hehtolitrapainoa kummallakaan ohralajikkeella. Myös ensimmäisen kasvukauden laatunäytteet viittaavat samanlaisiin tuloksiin, sillä niissä rikkilisällä ei saavutettu korkeampaa hehtolitrapainoa.  

Valkuaispitoisuutta tarkastellessa tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Uljaalla valkuaispitoisuus vaihteli 10,7–11,3 % välillä. Korkeimmat valkuaispitoisuudet saavutettiin jaetulla lannoituksen ja rikkilisän yhteisvaikutuksella, kun taas matalimmat peruslannoituksen ja rikkilisän yhdistelmällä. Fandagalla valkuaispitoisuus vaihteli samalla välillä kuin Uljaalla. Fandagan kohdalla matalin valkuaispitoisuus tuli jaetulla lannoituksella ja suuremmalla rikkilisällä. Muilla rikkilisäkäsittelyillä saavutettiin 11,3 % valkuaispitoisuus. Tulokset ovat samanlaisia ensimmäisen koevuoden kanssa, eikä tulosten perusteella voida rikkilisän todeta nostavan valkuaispitoisuutta varmasti.  

Taulukossa näkyy sadon laatu sekä satotaso. 

Puinti sujui hyvin kuivissa olosuhteissa.  

Käsittelyjen vaikutus sadon määrään käyttäytyi samalla tavalla molempien lajikkeiden kohdalla. Jaettu lannoitus nosti satotasoa peruslannoitukseen verrattuna. Rikkilisän ja peruslannoituksen yhdistäminen nosti satotasoa kaikilla muilla koekaistoilla, paitsi kaksitahoisella ohralla ja suuremmalla rikkilisällä. Jaetun lannoituksen ja rikkilisän yhdysvaikutus ei nostanut satotasoa. Tämän kaltaisia tuloksia saatiin myös ensimmäisen vuoden pilottikokeissa. 

Taulukko kuvaa, miten eri toimenpiteet vaikuttivat satotasoon ja valkuaispitoisuuteen. Taulukossa verrataan käsittelyjen vaikutusta kontrollikaistoihin ja eri käsittelyjen yhdysvaikutusta.  

Kirjoittaja

Atria Nauta -hankkeet

Ilkka Jaakko

050 524 3695

jaakko.ilkka@atria.com

Asiantuntija, hankkeet. Optipalko ja Itua ja Vastetta -hankkeet