Tue lehmän terveyttä poikimisen yhteydessä!

Lypsy- ja emolehmätiloilla onnistuneet poikimiset ovat tärkeässä roolissa. Terveet ja hyvin kasvavat vasikat sekä hyvälaatuinen maito ovat edellytyksiä tuotannon kannattavuuteen. Poikimisen yhteydessä lehmän elimistössä tapahtuu suuria aineenvaihdunnallisia muutoksia, joista saattaa aiheutua sairauksia. Sairaudet aiheuttavat tuotoksen laskua, voivat johtaa ennenaikaisiin poistoihin ja lisäävät työmäärää. Miten näitä sairauksia sitten ennaltaehkäistään?

Märehtijöissä tulevaisuus ja Tuottava emolehmä -hankkeet järjestivät lehmäterveyspäivän Varkaudessa, jossa oli kuulolla sekä lypsykarja- että emolehmätilallisia. Tuottajat pääsivät teoriaosuuden jälkeen itse tekemään monipuolisia käytännön harjoituksia. Päivä tarjosi Emovetin eläinlääkäreiden Jonna Niemisen ja Marin Utriaisen johdolla hyödyllisen tietopaketin ja käytännön eväät tilojen arjen avuksi.

Katse lypsylehmiin

Pidä pötsi täynnä ja kiinnitä huomiota umpeutukseen ja vastapoikineisiin

Eläinlääkäri ja itsekin lypsykarjatilallinen Jonna Nieminen lähtee pureutumaan poikima-ajan ongelmiin ennaltaehkäisevästi. Ummessaolokausi on tärkein vaihe lehmän vuosikierrossa. Ruokintapöytätilaa tulee olla riittävästi ja rehua aina saatavilla! Pötsin täyteisyyden tarkkailu kertoo syönnin onnistumisesta. Lypsylehmän hyvä syöntikapasiteetti ehkäisee energiavajetta ennen ja jälkeen poikimisen. You tubesta löydät esimerkiksi hakusanalla ”Rumen scoring Dairy cow NS Perennial”, kuinka pötsin täyteisyyttä arvioidaan.

Utaretulehduksien ennaltaehkäisy lähtee liikkeelle systemaattisista umpeutuskäytännöistä, sillä epäonnistunut umpeutus lisää utaretulehduksen todennäköisyyttä. Itse umpeutus pitäisi onnistua alle viikon kuluessa harvennettujen lypsykertojen sekä energia- ja valkuaisköyhemmän ruokinnan avulla. Umpeutuskäytännöt kannattaa laatia jokaiselle tilalle erikseen.

Jonnan esimerkki umpeutuskäytännöistä:

• Väkirehuruokintaa voi keventää esimerkiksi viikko ennen lehmän ummessaolevienosastolle siirtoa, jotta maitomäärä putoaisi ≤ 25 kg/pv, samalla lypsyväli yli 12 h
• Siirto umpeutusalueelle mieluiten pareittain esim. su iltaisin lypsyn jälkeen
• Päivittäin vedinkaston suihkuttaminen (älä pyyhi utaretta) ja utareen tarkistus
• Käytetään lypsyllä tiistai ja torstai aamulla, jolloin tarvittaessa hoito – ja vahatuubit
• Sorkkahoito umpeenlaiton läheisyydessä
• Huolehdi makuualueen puhtaudesta
• Kivennäistä ja valkuaista riittävästi – ternimaidon laatu, utareterveys ja jälkeisten irtoaminen hyviä mittareita!
• Vältä lehmien lihomista
• Tunnutusruokinta on tilakohtaista

Poikimiset nappiin

Poikimisten valvominen etenkään yöllä ei ole niitä maitotilallisen halutuimpia töitä, katkaiseehan ne makeat ja ansaitut yöunet. Silti poikimisten valvomista esimerkiksi kameroiden avulla ei voi liikaa korostaa. Poikima-avun antaminen ajoissa vähentää sekä vasikkakuolleisuutta että nopeuttaa emän toipumista. Kevyttä synnytysapua voi antaa matalalla kynnyksellä etenkin hiehoille lantiosta käsin liukasteiden avulla. Vetoapua saa antaa, kun kohdunkaula on täysin auki, kalvot rikki, vasikka on ns. ylätilassa eli vasikan ja emän selkärangat vastakkain, raajat on tulossa ensin ja varmistat että vedät saman vasikan etu- ja takajaloista. Poikima-avun jälkeen kipulääke etenkin emälle on paikallaan. Kipulääkkeen antamista myös vasikalle kannattaa harkita, jos poikiminen on ollut pitkä.

Vähintään kolme kertaa poikineille lehmille kannattaa antaa suun kautta kalkkia. Osa poikimisista ei mene aina kuin elokuvissa, joten poikimisten valvominen myös nopeuttaa eläinlääkärin kutsumista paikalle. Soita eläinlääkärille, jos vasikkaa ei kuulu ja vesipään puhkeamisesta on kulunut lehmällä yli 2 tuntia ja hiehoilla 4 tuntia tai jos epäilet esim. kohtukierrettä.

Jonnan vinkit vastapoikineiden seurantaan ja lypsykauden ensimmäiselle viikolle:

• Lämmön mittaus
• Syönnin ja märehtimisen arviointi
• Väkirehun syönnin varmistaminen
• Utareen seuranta ja bakteerinäyte, jos joudut hoitamaan tulehduksen
• Terveydentilan muutoksiin reagoiminen nopeasti (kipulääke, kalkki, letkutus, ell-käynti)
• Se, mikä meni pieleen umpeenlaitossa ja ummessaollessa, näkyy yleensä vastapoikineissa ja alkulypsykaudella – eli ongelmien ilmetessä tarkastele ummessaolokauden olosuhteita ja umpeutuksen onnistuminen

Kävimme läpi tyypillisimpien aineenvaihduntasairauksien (piilevä ketoosi, jälkeiset ja kohtutulehdukset, utaretulehdukset) diagnosointia ja hoitoja. Näidenkin osalta ennaltaehkäiseminen on yleensä halvempaa kuin itse sairauden hoitaminen. Yhden utaretulehduksen arvo on helposti 300-1000 €. Lisäksi sairaudet laskevat koko lypsykauden tuotosta ja voivat heikentää hedelmällisyyttä. Tässä vaiheessa on eduksi, että tuottaja oman eläinlääkärin kanssa harjoittelee esim. ketoosinäytteiden ottoa ja lehmien letkutusta. Sorkkahoitoakaan ei voi liikkaa korostaa. Säännöllinen sorkkahoito, hyvät, kuivat ja pitävät lattiat sekä laidunnus ja jaloittelu tuovat rahat takaisin parempana syöntinä, terveytenä ja tuotoksena.

Vasikat valokeilaan

Vastasyntyneen vasikan ensimmäiset tunnit (päivät) ovat vasikan elämän tärkeimpiä eli niihin kannattaa satsata. Ternimaidon brix -arvo kannattaa mitata ensimmäisistä suihkeista (tulisi olla ≥22) tai jos emän ternimaito on laimeampaa, juotettavan maidon määrän tulee olla suurempi. Tässä vaiheessa saat taas palautteen ummessaolokauden rehustuksen onnistumisesta, jos ternimaidon brix -arvot jäävät matalaksi! Ensimmäinen ternimaitoannos (vähintään 2-3 l) tulisi saada 2 h sisällä ja toinen 6-8 h sisällä poikimisesta. Ensimmäisenä vuorokautena ternimaitoa tulisi saada 10-15 %:a vasikan elopainosta eli esim. 40 kg vasikan tulisi saada vähintään 4-6 litraa. Letkuta vasikka jos se ei juo itse. Jos vasikka juo ternimaitoa emästä, vasikan tulisi imeä noin 20-30 minuuttia, jotta vasikka ehtii imemään riittävän paljon. Ellei vasikka jaksa imeä tarpeeksi on hyvä juottaa ternimaitoa lisäksi pullosta.

Keskity emolehmien poikimakauteen

Suunnittele, tiineystarkasta ja ruoki oikein

Emotilan tulos on vasikka, joten tavoitteena kannattaa pitää vasikka/emo/vuosi. Optimaalinen poikimakauden pituus on 60 - 80 päivää, jonka määrää astutuskausi. Tällöin samassa tuotantovaiheessa olevien emojen ruokinta ja tavoitekuntoluokan saavuttaminen on helpointa. Tämä antaa parhaat eväät myös seuraavalle tuotantokaudelle.

Tiineystarkastukset ovat kannattavan tuotannon edellytys. Tarkastukset helpottavat eläinten käsittelyä ryhminä ja tyhjien emojen löytymistä ajoissa. Tiineystarkastukset olisi syytä tehdä 5-8 viikkoa astumisesta tai sonnin poistamisesta laumasta, jolloin tyhjät emot löytyvät pian. Sonnin tiineytyskyky voidaan tarkistaa jo 4 vk:a astumisesta, jotta vältytään isommilta yllätyksiltä. Kannattavinta on poistaa tyhjät emot ja esimerkiksi ostaa tiineitä hiehoja tilalle, kuin jättää tyhjiä emoja laumaan, joista on vain kuluja.

Kun poikima eli myös astutuskausi on tiivis, voidaan keskittyä tarpeeksi poikimisiin ja vasikoiden hoitoon. Parin kuukauden sisällä syntyneet vasikat voidaan käsitellä ryhmänä. Samanikäisillä vasikoilla on yleensä vähemmän terveysongelmia ja ne kasvavat paremmin. Samoin lisäruokinnan antaminen helpottuu ja vieroitus voidaan tehdä samanaikaisesti. Uudistukseen jätettävät hiehot saadaan tiiviin poikimakauden ansiosta tiineytettyä samoihin aikoihin.

Kuten lypsävillä, myös emolehmillä ruokinnan pitäisi olla tuotantovaiheen mukaista ja kuntoluokka pitäisi pysyä mahdollisimman tasaisena läpi vuoden. Muista siis kuntoluokittaa emot. Jos yli 10 %:a emoista on yli- tai alikuntoisia, on syytä tarkistaa ruokinta. Poikiessa emon tavoitekuntoluokka on 3, sillä liian alhainen <2 tai korkea >4 kuntoluokka lisää poikimavaikeuksia sekä vasikan ja emon sairastumisriskiä. Viimeisellä tiineyskolmanneksella emon energiavaje tai ravintoaineiden saanti vaikuttaa ternimaidon laatuun, tuotokseen, uudelleen tiinehtyvyyteen sekä vasikan elinvoimaan. Vasikka sietää myös heikommin kylmää, koska ruskean rasvan määrä on pienempi.

Onnistuneet poikimiset ja vasikan ensihoito

Helpot poikimiset ovat yksi emotilan talouden kulmakivi. Paula Syrjälän (EVIRA 2011) tekemässä selvityksessä täysiaikaisten, vuorokauden sisällä syntymästä kuolleiden vasikoiden kuolinsyy oli 39 %:lla synnytyksen aikainen hapen puute, 21 %:lla infektio ja 12 %:lla kehityshäiriö. Vasikan koon suhde emän kokoon sekä stressitön ympäristö vähentävät poikimavaikeuksia sekä vaikuttavat emon toipumiseen ja uudelleen tiinehtymiseen. Stressiä tulee vähentää jo viimeisen tiineyskuukauden aikana: vie hiehot poikimaryhmään ajoissa, vältä eläinten uudelleenryhmittelyä, totuta eläimet ihmisiin ja syötä energiapitoisempaa rehua. Sekä emän että vasikan infektiosairauksia (kohtu ja napatulehdukset) voidaan vähentää satsaamalla kuivitukseen.

Vasikan imemistä on valvottava, jotta vasikka saa imettyä noin 20 - 30 minuuttia viimeistään 4 tunnin sisällä poikimisesta. Jos imeminen ei onnistu, vasikkaa on autettava tai lypsettävä emosta/sulatettava pakastimesta hyvälaatuista ternimaitoa ja juotettava sitä pullosta/letkutettava. Juotettavan ternimaidon määrä on 10 - 15 %:a vasikan elopainosta ensimmäisen vuorokauden aikana.

Marin vinkit tuotannon onnistumisen seurantaan:

• Poikineita tiineytetyistä >99 %
• Vasikkakuolleisuus <2 %
• Vieroitettuja vasikoita syntyneistä >98%
• Poikimakauden pituus <60 vrk
• Poikimaväli < 365 vrk 90 % emoista
• Vasikan vieroituspaino >50 % emon painosta
• Päiväkasvu sonnit 1400 g/pv, lehmät 1200 g/pv

Eväitä emojen sairauksien ennaltaehkäisemiseksi

Kohdun esiinluiskahdukset ovat harvinaisia, mutta niihin altistavat alhainen kuntoluokka, vaikea poikiminen ja voimakas vetoapu.

Poikimahalvauksen ennaltaehkäisemiksi kannattaa välttää liiallista kalsiumin saantia ennen poikimista ja varmistettava magnesiumin ja jodin riittävä saanti. Huomioithan, että korkea kaliumpitoisuus heikentää kalsiumin ja magnesiumin hyväksikäyttöä.

Jälkeisten jäämisten vähentämiseksi kannattaa tarkistaa emon seleenin ja E-vitamiinin saanti, ennaltaehkäistä poikimavaikeuksia, poikimahalvauksia ja lämpöstressiä.

Utaretulehduksia voidaan ennaltaehkäistä makuualueiden puhtaudesta huolehtimalla sekä immuniteetista huolehtimalla (ruokinta, kuten seleeni ja E-vitamiini) sekä jalostuksella.

Seleenin merkitystä erityisesti luomutiloilla ei voi liikaa korostaa. Emon seleenintarve on 0,3-0,5 mg/kg ka rehua. Suositeltavaa on antaa 60 päivää ennen poikimista orgaanista seleeniä ja E-vitamiinia. Nämä ehkäisevät hedelmällisyysongelmia, jälkeisten jäämistä, utaretulehduksia ja nopeuttavat poikimisesta palautumista. Vasikoissa seleenin puutos näkyy heikkoina vasikkoina, imun puutteena, pikkuvasikoiden äkkikuolemina ja vanhempien vasikoiden lihasrappeumina. Jos oireet täsmäävät karjaasi, vasikoiden seleenipistokset auttavat alkuun, mutta ongelmaa kannattaa selvittää maito- tai verinäytteiden kautta oman eläinlääkärisi kanssa.

Kirjoittaja

Atria Nauta -hankkeet

Juutinen Elina

040 358 3628

elina.juutinen@atria.com

Asiantuntija, Märehtijöissä Tulevaisuus 2.0 -hanke

Lue lisää märehtijöissä tulevaisuus -hankkeesta