Sukupuolilajittelu vaatii lisätyötä kasvatuksessa, mutta sen avulla voidaan saavuttaa parempia tuotantotuloksia. Honkalan tilalla osa porsasryhmistä lajiteltiin sukupuolen mukaan, kun taas osa kasvatettiin sekakarsinoissa.
Imisät hyödyntävät rehua tehokkaammin, kun taas leikot kasvavat hitaammin ja rasvoittuvat helpommin. Tämä kertoo eri ryhmien erilaisista energian tarpeista. Sukupuolen mukainen lajittelu mahdollistaa ruokinnan tarkemman kohdentamisen, jos rehun energia- ja valkuaispitoisuutta on mahdollista säätää ryhmäkohtaisesti. Sekaryhmissä joudutaan tekemään kompromisseja, jotka saattavat heikentää rehutehokkuutta ja lihakkuuden hallintaa verrattuna sukupuolittain lajiteltuun ruokintaan.
Honkalan tilalla tehdyn kasvatuskokeen avulla selvitettiin, kannattaako lajittelusta syntyvä ylimääräinen työ vai ei. Kokeessa käytettiin TopigsNorsvin*Tempo kolmirotuporsaita. Kaksi ryhmää lajiteltiin sukupuolen mukaan ja kolmas ryhmä oli sekaryhmä. Porsaat punnittiin tulopäivää seuraavana päivänä. Kaikki ryhmät ruokittiin samalla rehulla. Sikojen tavoiteteuraspaino oli 94 kg.
Imisien ja sekakarsinoiden sikojen tulokset poikkesivat leikkojen tuloksista erityisesti päiväkasvun ja rehunkäytön tehokkuuden osalta. Leikkojen teuraspaino oli matalampi ja lihakkuus selkeästi heikompi. Kokeen mukaan sukupuolilajittelusta ei ole hyötyä rehuhyötysuhteen osalta, mikäli ruokintaa ei säädetä sukupuolien tarpeen mukaisesti. Kuitenkin kokeen tulosten mukaan lihakkuus ja kate oli lajiteluilla sioilla hieman parempi kuin sekakarsinoissa kasvatetuilla sioilla. Sikakohtainen kate sukupuolen mukaan lajitelluilla sioilla oli noin 0,70 € korkeampi kuin sekakarsinoissa kasvatetuilla sioilla.
Kirjoittajat:
Niina Immonen, Atria
Maijastiina Karvo, Atria
Kuva:
Tuukka Kiviranta