Alkutuotanto avaintekijänä – myös 20 vuoden päästä

Luken Ruokavisio 2040 on koostettu pitkälti alkutuotannon lähtökohdista, ja sen tavoitteena on luoda kuva siitä, mitä, miksi ja miten tulevaisuudessa tuotetaan ruokaa Suomessa. Mihin rooliin näyttävät tulevaisuudessa asettuvan datan hyödyntäminen, solumaatalous, tuotannon paikallisuus ja ylipäätään lihantuotanto?

Luken eli Luonnonvarakeskuksen Tuotantojärjestelmät-yksikön johtaja Anu Kaukovirralla on lyhyt ja sitäkin ytimekkäämpi näkemys alkutuotannon osuudesta Luken Ruokavisiossa.  

– Alkutuotanto sijoittuu aivan Ruokavision keskiöön, Kaukovirta toteaa empimättä.  

– Mielestäni alkutuotannon aktiivinen rooli ruokajärjestelmässä pitäisi nostaa entistä näkyvämmäksi, sillä tuottajilta löytyy valtavasti osaamista, hän jatkaa.  

Ruokavision mukaan ruokajärjestelmän kulmakivinä toimivat talous, turvallisuus, terveys ja ympäristö, ja nämä samaiset tekijät rakentavat pohjan myös alkutuotannon toiminnalle.  

– Tulimme siihen tulokseen, että niin alkutuotantoon kuin koko ruokajärjestelmään vaikuttavat pitkälti samat osa-alueet, Kaukovirta selittää.  

Talous muodostaa elinehdon toiminnalle, sillä kaiken ruoantuotannon täytyy olla ensisijaisesti kannattavaa. Terveys puolestaan on tuotannon ytimessä ja toimii ikään kuin motiivina; tavoitteena on tuottaa ihmisten terveyttä edistävää ja hyvinvointia tukevaa ruokaa, vaikka terveellinen ruokavalio onkin lopulta hyvin yksilöllinen tekijä.  

– Ympäristöasiat täytyy tietysti huomioida kaikessa toiminnassa. Se on ehto sille, että voimme ylipäätään tuottaa ruokaa tulevaisuudessa. Jos ympäristön biodiversiteetti on vaurioitunut tai ympäristö on saastunut niin vakavasti, että tuotanto ei ole mahdollista, kivijalka hajoaa.  

Turvallisuutta Kaukovirta puolestaan määrittelee yhteiskunnallisen merkityksen kautta. Ruoantuotanto keskeisenä osana huoltovarmuutta tukee koko yhteiskunnan vakautta.  

Talous on tuotannon kivijalka, ympäristö tarjoaa edellytykset toiminnalle ja terveys toimii motiivina ruoantuotannolle.  

Haasteita monesta suunnasta 

Tulevaisuuden kehityssuuntien ja muutosten aikavälin arvioiminen on erittäin haastavaa. Se on kuitenkin varmaa, että uusia vaatimuksia ruoantuotannolle tulee useasta suunnasta – niin kuluttajilta kuin päättäjiltä. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden tukeminen vaatii tuotannon ohjaamista suuntaan, jossa erityisesti peltojen kiertoja suunnitellaan entistä tarkemmin. 

– Jos mietitään, minkä kokoisissa yksiköissä tuotanto tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, näkisin, että niin suurempia kuin pienempiä yksiköitä tullaan tarvitsemaan, Kaukovirta pohtii.  

Tulevaisuudessa tuottajien on tärkeää tuoda tekemistään entistä avoimemmin näkyville ja osoittaa, että toiminta on juuri sellaista kuin väitetään. Lisäksi muun muassa tiukat EU-direktiivit kasvinsuojeluaineille ja muille kemikaaleille luovat oman haasteensa.  

– Tässä data tulee toimimaan merkittävänä apurina. Sen avulla voidaan tulevaisuudessa todentaa, että niin kuluttajan kuin yhteiskunnan asettamat vaatimukset täyttyvät. Datan avulla voidaan viestiä raaka-aineen ominaisuuksista ja tuotanto-olosuhteista hyvin laajastikin; ensin tuotteiden valmistajille ja lopulta loppukäyttäjille. Raaka-aineelle voidaan siis tuottaa merkittävää lisäarvoa datan avulla.  

Kaukovirta kehottaa tuottajia seuraamaan teknologian ja datan kehitystä ja pysymään siitä kiinnostuneena, vaikka välillä olisi haastavaa hahmottaa, mihin suuntaan kehitys on kulkemassa.  

– Kannattaa pohtia, millaisia mahdollisuuksia lisääntyvä data voisi tuoda omalle tilalle. Ajattelen, että pelkoon siitä, mitä kaikkea data tulee muuttamaan, ei ole aihetta. Tulevaisuudessa se tulee taatusti helpottamaan oman tilan johtamista ja resurssien säätelyä.  

Solumaatalouden rooli 

Lisääntyvän datan hyödyntämisen lisäksi solumaatalous on asia, jonka Kaukovirta tuo esiin tulevaisuuden kehityssuuntiin liittyen. 

– En usko, että solumaatalous voisi missään vaiheessa korvata kokonaan perinteistä alkutuotantoa. Tiettyjä komponentteja voidaan tuottaa sen avulla tehokkaasti, mutta nämä kaksi tuotantotapaa eivät ole ristiriidassa keskenään. Alkutuotannosta voidaan saada raaka-aineita solumaatalouden tarpeisiin.  

Solumaataloudella tarkoitetaan ruoan tuottamista mikrobeilla sekä kasvi- tai eläinsoluilla, ja sen keinoin voidaan tulevaisuudessa valmistaa esimerkiksi proteiinin lähteitä, rasvoja sekä erilaisia väri- ja makuyhdisteitä. 

– Uskon, että solumaatalous tulee integroitumaan perinteiseen alkutuotantoon, Kaukovirta toteaa.  

Vaikka solumaatalouden merkitystä on vielä haastavaa arvioida, on varmaa, että uudistuva teknologia, lisääntyvä data ja uusi tutkimustieto tulevat muuttamaan tuottajien päivittäistä työskentelyä. Tämän muutoksen Kaukovirta näkee hyvin luonnollisena – samansuuntainen kehitys kun on käynnissä lähes kaikilla aloilla. Itseohjautuvat koneet tulevat helpottamaan päivittäistä työtä, ja data auttaa puolestaan työn seurannassa ja siitä viestimisessä.  

– Tulevaisuudessa tulemme varmasti saamaan uutta tietoa maaperän mikrobistosta ja sen kunnon kehittämisestä sekä viljelyn kierroista. Myös hiilensidonta ja se, miten kasvit vaikuttavat maaperään, on aihepiiri, josta uutta tietoa kerätään parhaillaan aktiivisesti, Kaukovirta kuvailee.  

— Kotieläintuotantoa ohjaa varmasti päästöjen vähentämiseen liittyvä uusi tieto, nautapuolella muun muassa metaanin hallintaan liittyen. 

”Resurssit Suomessa ovat sellaiset, että kotieläintuotantoa on järkevää harjoittaa täällä myös tulevaisuudessa.” 

Paikallisuutta ja lihantuotantoa tarvitaan 

Luken Ruokavisiossa tuotannon paikallisuus on nostettu kriittiseen asemaan.  

– Alueelliset vahvat klusterit ovat voimavara, jota tulemme tarvitsemaan. Kaikkea ei ole järkevää kuljettaa pitkiä matkoja, vaan tuotantoa kannattaa tuoda mahdollisimman lähelle.  

Tilojen välille tarvitaan Kaukovirran sanoin lisää strategisen tason yhteistyötä. Kuitenkaan yhdessä tekeminen ei saa jäädä ainoastaan tilojen väliseksi, vaan laajempi yhteistyö myös muiden toimialojen kanssa on tarpeen. 

– Näkisin, että tulevaisuudessa meillä voi olla hyvinkin erikoistuneita tiloja, jotka yhteistyötä tekemällä pystyvät keskittymään omaan tarkkarajaiseen toimintaansa.  

Paikallisen ja globaalin tuotannon välinen asetelma on tulevaisuuden tuottajien näkökulmasta kriittinen, ja monelle paikallisen tuotannon keskeinen rooli on helpottava uutinen. Toinen alkutuotannon näkökulmasta keskeinen kysymys liittyy lihantuotannon rooliin.  

– Kotieläintuotanto on Suomessa tärkeä osa ruoantuotantoa, ja se soveltuu hyvin meidän olosuhteisiimme. 

Ruokavision perusajatuksena on, että resurssit Suomessa ovat sellaiset, että kotieläintuotantoa on järkevää harjoittaa täällä myös tulevaisuudessa, Kaukovirta kiteyttää.  

– Tässä keskustelussa on tärkeää erottaa tuotannollinen ja ravitsemuksellinen näkökulma. Täytyy ajatella, että välttämättä tulevaisuudessa kaikki kotieläintuotanto ei ole vain suomalaisten kulutusta varten.  

Maaperän kunnon kehittäminen, eläinten hyvinvointiin panostaminen, lisäarvon tuottaminen datan avulla sekä resurssien järkevä hyödyntäminen yhteistyön kautta – muun muassa näillä tekijöillä Kaukovirran mukaan tulevaisuuden alkutuotantoa voidaan kehittää entistä tuottavampaan mutta myös kestävämpään suuntaan.

Luken Ruokavisio 2040 

• Näkemys tulevaisuuden ruoantuotannon tavoitetilasta Suomessa 
• Koostuu kolmesta kokonaisuudesta, joilla ratkaistaan kotimaisen ruoantuotannon haasteita 

1. Viisaasti integroitunut – Kestävää ruoantuotantoa monitasoisella yhteistyöllä, paikallisuudella ja kiertotaloudella 
2. Vahvasti kannustava – Markkinalähtöinen ja tietoon perustuva ruoantuotanto lisää kannattavuutta 
3. Vastuullisesti moderni – Monimuotoisesta tuotannosta ja uusista teknologioista joustavuutta, turvaa ja sopeutumiskykyä 

Lähde: Luonnonvarakeskus, Policy Brief 2/2023

Kirjoittaja

Tiia Jyrkkä, Kind Company

Suomalainen osaava ruokaketju 

Omassa työssäni seuraan erityisesti kuluttajien suhtautumista ruokaan, mutta myös viranomaisten nykyisiä ja tulevia tahtotiloja tulevaisuuden ruokailutapojen ohjaamiseksi. Oman värinsä tähän kokonaisuuteen tuo julkinen keskustelu suomalaisesta ruoantuotannosta ja sen kestävyydestä. Viimeisinä vuosina keskustelu on kohdistunut hyvin vahvasti ruoantuotannon ympäristönäkökohtien tarkasteluun.  

Nyt vaalien ja sitä seuranneiden hallitusneuvottelujen aikana pinnalle on taas noussut keskustelu ravitsemuksesta ja terveydestä. Pyrkimyksenä on vaikuttaa suomalaisten hyvinvointiin ja sitä kautta kansanterveyden parantamiseen. Lisääntyvä ylipaino ja vähäinen liikunta nostavat terveydenhuollon kustannuksia. Huoli terveydenhuollon kantokyvystä on ymmärrettävä syy viranomaisten haluun ohjata kuluttajien tekemiä ruokavalintoja. Se, mitä kuluttajat haluavat tai ainakin ostavat, poikkeaa siitä, mitä ravitsemus- tai ympäristönäkökohdista asioita ohjaavat tahot toivoisivat.  

Osataksemme ennakoida tulevaisuutta ja tulevaisuuden tekemistä meidän tulee ymmärtää kuluttajien asenteita ja niiden muutoksia. Sitä, miten nämä muutokset asenteissa vaikuttavat ruoan kulutukseen. Toisaalta meidän on myös ymmärrettävä yhä aikaisemmin ja paremmin sitä, miten viranomaiset ohjaavat kuluttajia tai suomalaista elintarvikeketjua omilla toimillaan. Luken Ruokavisio 2040 on hyvä esimerkki siitä, miten tulevaisuutta voidaan lähteä rakentamaan suomalaisen ruokaketjun vahvuuksien kautta. Meillä on vahva osaaminen puhtaan ja turvallisen ruoan tuottamisesta nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittaja
Anu Saranpää  
Tutkimus- ja kehitysjohtaja  
Atria Suomi 

lue atria tuottajat 2/2023 -lehti täältä